Arvio: Kaktuksen kukka
Helsingin kaupunginteatteri Kaktuksen kukka – LOISTAVA
Kotiuduin puolisen tuntia sitten ensi-illasta ja on pakko vuodattaa kaikki onnen ja positiivisuuden tunteet heti paperille. Kiitos HKT, lämmin kiitos. Elän vähintään vuoden lisää tämän illan ansiosta. Nauru pidentää ikää ja valehtelematta nauroin vähintäänkin kaksi tuntia putkeen. Ensi-illasta kevyesti bongasi tuttuja julkisuuden kasvoja kuten Pirkko Mannolan, joka totesi takanani jonossa, että vaikka komedia on niin vaikea laji, onnistui HKT täydellisesti ja olen niin samaa mieltä. Tarina on omalla tavallaan täydellisen typerä mutta niin tavallisesta elämästä kuitenkin. Miten valheella onkaan lyhyet jäljet ja miten miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta.
Pierre Barillet`n ja Jean-Pierre Credyn tarina on kirjoitettu jo vuosikymmeniä sitten ja kaupunginteatterin sovituksessakin sijoittuu 60-luvun Ranskaan mutta miten se kolahtaakaan 2016 ja osuu nauruhermoon. Samoja teemoja eletään edelleen. Miten ihmissuhteet ovatkaan vaikeita ja miten pieneltä tuntuva väärä tieto voi saada valtavat mittasuhteet.
Ennen kaikkea kiitos kuitenkin superlahjakkaille näyttelijöille. Satu Silvo on vaan jumalainen. Voin vaan toivoa, että saavuttaessani samat ikäluvut, voisin näyttää edes puoliksi niin jumalaiselta kuin hän. Täydellisen kaunis nainen hehkui roolissaan. Ja miten hän sen tekikään. Muutama ylilyövä ilme ehkä mutta ei haitannut. Tasaisen varmaa näyttelijäntyötä. I adore you. Riita kuvitteellisen aviomiehen kanssa kuvitteellisista lapsista…lyömätön. Niin miehet kuin naiset katsomossa nauttivat täysin rinnoin.
Santeri Kinnunen on lahjakkaiden vanhempiensa täydellisen lahjakas lapsi. Ihan omilla ansioillaan kylläkin. Niin hyvä roolissaan jälleen kerran. Nauraa hykertelin keski-ikäisen miehen ihastumista puolet nuorempaan naiseen. Niin tätä elämää. Erittäin hyvää työtä jälleen kerran.
Ja Eija Vilpas. Mitä tämä maa olisikaan menettänyt ellei sinusta olisi tullut näyttelijää? Olet niin lahjakas ja ihana. Ja niin sopiva rooliin rikkaana ylhäisön edustajana. Mitäs siitä jos parkkeeraa sakkopaikalle. ”Tänään olen täsmällinen..” (Vain 10 minuuttia myöhässä lääkärin vastaanotolta). Tällaisiin roolisuorituksiin kykenevät vain ihmiset, joilla on paljon hyvyyttä ja kokemuksia sisällään. Kiitos että olette.
Kiitos myös Vappu Nalbantoglu, Frans Isotalo (hmm, hyvin öljytyt rintalihakset), Eero Saarinen, Jouko Klemettilä ja Ilona Chevakova. Loistavaa näyttelijäntyötä kaikilta.
Sama tarina televisiosta ei olisi sama juttu. Livenä teatterissa nauru tarttuu ja näyttelijät tavoittavat katsojat aivan eri intensiteetillä. Ilta oli täydellinen. Kiitos ystäväni hyvästä seurasta. Nauroin hiljaiselle kommentillesi pitkään. Ihanaa että meillä on teatteria. Menkää ihmeessä katsomaan ja nauttimaan. Suosittelen vilpittömästi.