Arvio: BabySauna
Vauvoille omaa teatteria
Saunakaapuun pukeutunut nainen liikkuu paljain varpain lavalla. Hän kerää kiviä, nostelee ja laskee niitä, naksuttelee kieltään. Seuraavaksi hän taputtaa ämpäreitä ja kaataa vettä ämpäristä toiseen.
”Äiti, tässä ei tapahdu mitään!” kommentoi poika takanani. Totuus tulee lasten suusta.
Mutta ne lapset, joille esitys on pääasiassa suunnattu, eivät osaa vielä sanoa mitään. Itse asiassa he istuvat ihan hiljaa. 0–1-vuotiaat. En edes tiennyt, että lauma sen ikäisiä osaa olla niin kauan – puoli tuntia – ääneti.
Olemme katsomassa BabySaunaa, vauvateatteria. On ensi-ilta, tai ensipäivä. Yleisön joukossa on Krista Kosonen, Laura Birn, Anna-Maija Tuokko ja jotain sellaisia, joiden naama on tuttu, mutta joiden nimeä en muista. He eivät ole ensi-ilta-puvuissa vaan meikittä, tukka nopeasti poninhännälle laitettuna ja vauvat sylissään.
Kaikki yleisössä ovat jättäneet kengät aulaan ja pujottaneet jalkoihinsa kylpytossut. Yleisössä on rento meininki.
Mutta palataan esitykseen, Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilaan. Lavalla liikkuva nainen, Riikka Siirala (vastaa myös konseptista ja koreografiasta), loiskii vettä päälleen ja läiskii itseään vihdalla. Kohta esitys on ohi.
Vauvat saavat tutustua lähemmin lavasteisiin, ämpäreihin, kiviin ja vihtaan. Katsomon takana on tarjolla omenamehua ja Pommacia. Aikuiset syöttävät lapsilleen soseita ja vaihtavat vaippoja.
Kohta kultturellit vauvat tuikataan vaunuihin ja nukkumaan. Aikuisilla on hieman hämmentynyt olo. ”Seurasimmeko juuri puoli tuntia, kun lavalla käydään saunassa?!” Siinä missä vauvat katsoivat teatteria – ja selvästi nauttivat siitä -, me aikuiset katsoimme vauvojen sielunmaisemaa: näin simppeleistä, arkisista asioista vauvojen viihde koostuu.
Loiske Ensemble: BabySauna
Konsepti ja ohjaus: Antti Larmola