Arvio: Shrek
Shrek-musikaali vakuuttaa: Olet rakkauden arvoinen, vaikka olisit pieruja päästelevä, vihreä jätti
Vihreän jätin, Shrekin, tarina on monille tuttu suositusta animaatioelokuvasta. Tänä syksynä Shrek on tömistellyt Helsingin kaupunginteatterin lavalle Shrek-jättimusikaalissa. Esitys on kotimainen versio musikaalista, jonka kantaesitys oli vuoden 2008 lopussa kuuluisalla Broadwaylla. Tunnustan odottaneeni jotain ennen kaikkea lapsille suunniteltua. Mutta ehei: tämä musikaalihan sopii mainiosti aikuisille! Ikäsuosituksena on kouluikäiset ja sitä vanhemmat.
Tarina on varsin yksinkertainen: Shrek asustelee itsekseen suolla, kun sinne yhtäkkiä tulee joukko satuhahmoja. Lordi Farquaad on karkottanut heidät, ja korjatakseen tilanteen Shrekin on lähdettävä tämän luokse. Elämä muuttuu kuitenkin yllättäen, kun Shrek rakastuu kauniiseen Fionaan. Kunnon sadun tapaan tähänkin tarinaan mahtuu myös muun muassa lohikäärme.
Arvio on luontevaa aloittaa näyttelijöistä: he ovat erinomaisia. Petrus Kähkösen lavakarisma ja upea ääni tulevat selviksi heti, kun Shrek astuu lavalle. Laura Alajääski on persoonallinen, valovoimainen ja luonteikas prinsessa Fionana. Ja se laulu, wau! Matti Leinon hulvatonta aasia haluaisi nähdä vielä paljon lisää. Pahis Farquaadin roolissa näimme luontevan Kari Arffmanin, joka on vastuussa myös ohjauksesta ja suomennoksesta. En voi kuin ihmetellä, miten Arffmanin keho kestää jatkuvaa polvillaan kävelemistä.
Lavastus ja puvustus ovat varsin onnistuneita ja tanssikohtaukset hyvin harjoiteltuja. Shrek on hyvän mielen musikaali, jolla on tärkeä viesti. Vaikka tunnelma on kepeä, on teoksessa monta tasoa, jotka puhuttelevat eri tavoin eri ihmisiä. Sanailu häilyi koko ajan sillä rajalla, onko se lasten korville sopivaa vai ei. Osa vitseistä oli kieltämättä hieman kuluneita, mutta toisaalta tässä kontekstissa, kuten vihreän jätin ja hassun aasin reissulla, nekin onnistuivat naurattamaan.
Musiikki ei ole erityisen mieleenpainuvaa, mutta mukavaa kuunneltavaa kuitenkin. Erityisesti ihastuin siihen, miten hyvin esiintyjät lauloivat. Wau. Sujuvissa suomennoksissa on hauskoja viittauksia kotimaisiin ihmisiin ja asioihin.
Shrekin sanoma on taas erityisen ajankohtainen ja tärkeä. Näytelmä kertoo siitä, kuinka jokaisen tulisi hyväksyä itsensä ja toiset sellaisena kuin nämä ovat. Jokainen on rakkauden arvoinen, vaikka olisikin vihreä, poikkeuksellisen pahanhajuisia pieruja päästelevä jätti. Hieman ristiriidassa tämän syvällisen sanoman kanssa on kuitenkin esimerkiksi esityksen pahishahmon pilkkaaminen pituudestaan ja muukin huumorin repiminen stereotyyppisistä piirteistä. Hmm. Onneksi lopputulema on selkeä.
Helsingin kaupunginteatterin Shrek-musikaali tuo kaivattua piristystä syksyyn. Ensimmäinen puolisko hujahtaa huomaamatta ja toistakin on ilo katsoa. Esityksen aikana ja päätteeksi olo on iloinen ja itsekriittisyys tiessään.