Arvio: AtomiAatos
Kävin tänään aamupäivällä katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Aatomi Aatos -näytelmän. Reilut puoli tuntia kestävää esitystä pääsin katsomaan loistoseurassa: kokoonpanoomme kuului minun lisäkseni kaksi 2-vuotiasta neitiä sekä ystäväni. Äitini suunniteli tyttäreni viemistä Atomi Aatosta katsomaan jo viime keväänä, mutta minua arvellutti esityksen suositusikäraja, joka on 4-vuotta. Atomi Aatos kuitenkin jäi kaihertamaan mieltäni ja syksyn esitysten pyörähdettyä käyntiin, päätin hommata meille liput esitykseen.
Neidit ottivat teatterin haltuun kirmailemalla ympäri Studio Pasilaa. Esitys pidettiin lämpiössä, jossa sai valita paikan joko lattialle asetelluilta patjoilta tai penkeiltä. Valitsimme paikat patjalta eturivistä ja kun valot himmenivät merkkinä esityksen alkamisesta, taisi molempia neitejä hieman jännittää. Jännitys kuitenkin purkautui pian ja seurasimme koko porukka mielenkiinnolla Atomi Aatoksen (Sanna-June Hyde) mielikuvitusmatkaa muuttolaatikoiden keskellä. Sisältyi näytelmään myös koskettava sanoma ja kertomus pienen pojan mietteistä vanhempien eron keskellä. Tarinaa kuljetti eteenpäin Palefacen luoma musiikki, joka oli ainakin tämän mamman (ja selvästi myös tyttären) makuun. Räppäämään pääsivät Aatoksen lisäksi myös suruaan karkkipussiin hukuttava äiti (Helena Haaranen) sekä identiteettikriisiä poteva Biojätemies (Rauno Ahonen).
Vaikka pikkuneideiltä näytelmän sanoma ei kaikessa koskettavuudessaan ehkä täysin auennut, huudahti tyttäreni näytelmän jälkeen: ”Äiti, se oli kiva teatteri!”. Tytöt jaksoivat hienosti istua paikallaan koko esityksen ajan ja jopa itse Atomi Aatos kävi esityksen jälkeen kehaisemassa tyttöjä siitä, mitesn hyvin jaksoivat näytelmään keskittyä. Yläfemmoja vaihdettin myös muiden näyttelijäkaartiin kuuluneiden kanssa. Veikkaan, että meillä tullaan selailemaan Atomi Aatoksen käsiohjelmaa kerran jos toisenkin lähipäivinä. Seuraavaksi menemme katsomaan Tontut suutareina -näytelmää joulukuussa. Sitä odotellessa voisimme katsastaa Nukketeatteri Sammon syksyn tarjonnan. Nukketeatterissa olemmekin jo pari kertaa viime keväänä käyneet.
Esityksen päätyttyä alkoi olla lounasaika ja suunnistimme koko porukka Elimäenkadulla sijaitsevaan Ravintola Factoryyn. Ravintola on auki aamiais- sekä lounasaikaan ja yhdentoista pintaan paikka täyttyikin työpaikkalounastajista. Hyvin mahtui kuitenkin joukkoon kaksi mammaa rattaiden kanssa ja löytyipä paikalta molemmille neideille syöttötuolitkin. Me äidit söimme valitsimme lounaaksi salaatit freesistä ja valikoimaltaan käsittämättömän laajasta salaattibaarista. Salaattiin sai itse valita täytteet ja myös liharuoan dissaaja löysi oikein mieluisat ja ruokaisat täytteet salaattinsa. Taaperot söivät lounaaksi lihapullia muusilla ja jälkiruoaksi pikkuneidit pääsivät herkuttelemaan letuilla ja jäätelöllä. Hyvää ruoka ja ennen kaikkea loistava asiakaspalvelu kruunasivat aamuisen teatterielämyksen!