Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Katto-Kassinen

Juhani Koivisto – Ilkka – 23.04.2005

KATTO-KASSISTA PARAS KATSOA LAPSENA

Kun Katto-Kassinen teki jekkujaan isosiskolle ja lastenhoitajalle tunsin olevani muutamaa vuosikymmentä liian vanha. Takaa-ajoa, vaanimista ja pierupussin päälle istumista tuntui jotenkin olevan turhan paljon.


Mutta kun salintäysi lapsiyleisö ympärilläni riemuitsi, täytyi uskoa että vika oli minussa. Ei auttanut muu kuin ryhtyä lapseksi jälleen, mikä lähiympäristön todistuksen mukaan ei ole koskaan tuottanut minulle vaikeuksia. Hyvin se onnistui nytkin: kun vanhemmat vielä lopussakaan eivät uskoneet Katto-Kassisen olemassaoloon ja luulivat, että hän ei ole huoneessa, olin ihan vähällä huutaa muiden lasten mukana: ”SE ON OVEN TAKANA”. Onneksi Kassinen tuli ajoissa esiin enkä ehtinyt yhtyä huutoon. En olisi enää koskaan kehdannut mennä teatteriin. Paitsi lastennäytelmiin.


Ns. sisäisen lapsen löydettyäni nautin Katto-Kassisen lentämisestä kattojen yllä, hänen hillittömyydestään ja merkillisistä tavaroistaan, ammattitaidottomien rosvojen toilailuista katolla, hölmöstä lastenhoitajasta ja ennen kaikkea siitä söpöstä oikeasta koirasta.


Näytelmähän menee lyhyesti kerrottuna näin: poika toivoo turhaan koiraa, sen tilalle hänen kaverikseen ilmaantuu lentävä Katto-Kassinen, joka tekee kaikkea sitä mitä ei saisi tehdä, tyhmää aikuista edustava lastenhoitaja saa tarpeekseen Kassisen tempuista, samoin murtovarkaat, ja lopulta tulee syntymäpäivälahjaksi ihan oikea koira.


Mukavahan tällaiseen kaikkia normeja rikkovaan Katto-Kassiseen on samaistua aikuisenkin, mutta aika selvästi tämä näytelmäversio on suunnattu juuri lapsille. Näytteleminen voi aikuisen mielestä olla joskus sarjakuvamaista, mutta lapsikatsomon makua se näytti vastaavan erinomaisesti. Aplodeista ei ollut tulla loppua.


Ja olihan se Sami Hokkanen sopivan rehvakka Katto-Kassinen ja Antti Lang oivallisen herkkä seitsenvuotias. Hervottomin oli Risto Kaskilahti lastenhoitaja Pässinä. Ei sille voinut olla nauramatta.
Lapsille tekeminen ei ole tarkoittanut näyttävyydestä tinkimistä, sillä Katariina Kirjavainen oli suunnitellut tosi komean näkymän öisen Helsingin katoista.