Arvio: Katto-Kassinen
Alan aitona asiantuntijana nuoriherra Kaspian osasi valaisevasti kertoa, miltä kaupunginteatterin uutuus KATTO-KASSINEN tuntui.
”Se neiti Pässi oli tosi pässi….”
aloitti nauraa hihitellen Kaspian arvostelunsa.
”Se tappeli tälleen Katto-Kassisen kanssa….”
(seurasi taistelukohtauksen ilmeikäs kuvailu kokovartalolla!)
”Sitäpaitsi se Kassinen lensi OIKEESTI! Pikku-Veli ei osannu, kun sillei ollu sellasta….sellasta….no sellasta juttuu ku Kassisella, mut se Kassinen sit kanto sitä. Ja siel oli taivaalla OIKEITA pilvejäkin.”
Vakuuttava kertomus jatkuu:
”Se musiikki oli kivaa, kun ne kaikki laulo ja sitten ois voinu vaik tanssii, ku se oli niin sellasta hyvää se musiikki. Ja ne kummitukset oli aika kauheen kivoi ja se ukkonen oli kun ihan oikee…Jotain pientä olis voinu vaik ruveta pelottaan.”
Totemuksen jälkeen Kaspian jatkaa vielä:
”Aluks mä meinasin olla huonosti siellä teatterissa, mut sit kun se alko, niin sit se meni niin äkkii, kun se oli niin hyvä ja vaik se kestikin aika kauan.”
AIKUISEMMAN arvioitsijan mielestä on sydämelle positiivisesti käyvää se, että tällaisia lasten ja perheen näytelmiä tehdään tosi intensiteetillä, taidolla ja huolella. Aikuinen ehtii tapahtumien tiimellyksessä seuraamaan lavasteita, valoja ja muuta tekniikkaa ja ne oli taas kerran Kassisessa täyttä tavaraa. Kuten koko tunnelma, toimivuus ja äänentoisto.
Bändi saa kanssa täydet pisteet.
Puoliajan jälkeen alkoi tosissaan naurattamaan ja totisimmallekin torvensoittaja- kalkkis-aikuiselle naurettavaa ja iloittavaa riittää koko näytöksen ajan.
Lindgrenin alkuperäishahmon persoonalle uskollisesti toteutettuna näytelmään mahtui myös arkipäivän sovelluksia ja Katto-Kassinen lennelköön pitkään kattojemme yllä tuottamalla mukavaa ja aitoa mielihyvää sekä iloa kaikenkokoisille stadilaisille.
(toki muillekin!)