Arvio: Katto-Kassinen
Hepulin paikka
Varoitus ja ehdotus kaikille niille, jotka menevät katsomaan Katto-Kassisen seikkailuja Helsingin kaupunginteatterin suurelle näyttämölle: ei ripsiväriä naamaan ja pissalla kannattaa käydä viime hetkellä. Näin kehdannee suosittaa, koska kyse on lastennäytelmästä.
Sen toinen näytös on niin ihana, että puoli katsomoa saa hepulin. Kakarat osallistuvat, karjuvat neuvoja näyttämölle, nousevat seisomaan ja kikattavat niin, että aikuisessa on jotain pahasti vialla, jollei naurutauti tartu. Voi, mikä terapiaistunto!
Sen tekevät kirjailija Astrid Lindgren, ohjaaja Kurt Nuotio, muusikot Tommi Lindellin johdolla, lavastaja Katariina Kirjavainen ja koko näyttelijöiden kööri. Ensi-illassa Katto-Kassisena lenteli Sami Hokkanen vintiön rentoudella, Antti Lang vipelöi 8-vuotiaan Pikkuveljen pöksyissä. Ilmatila saattoi olla heidän, mutta lava oli Neiti Pässin alias Risto Kaskilahden . Hänen fyysiset kykynsä ja koomikon lahjansa ovat sitä luokkaa, että aikuinenkin olisi voinut huutaa bravo! seisoviltaan.