Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Isä

– Me Viisi - matkailublogi – 30.1.2017

Isä on koskettava näytelmä muistisairaudesta 

Muistisairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosina. Tuskin löytyy enää ihmistä, jonka sukulaisissa tai ystäväpiirissä ei olisi ainakin yksi muistisairas.

Helsingin Kaupunginteatterin kevätkauden uutuusnäytelmä Isä kuvaa loistavasti muistisairaan ja omaisen elämää.

Muistisairaan kaikki tyypilliset oireet ja pakkomielteet kuvataan näytelmässä ällistyttävän tarkasti. Katsoja voi vain todeta, että juuri noin se on meilläkin. Juuri tuollaisena ystäväni sairaus ilmenee.

Välillä voi purskahtaa nauruun hupaisina ja hyvinä hetkinä. Välillä suorastaan pelottaa muistisairaan saadessa raivokohtauksia. Toisinaan sairas taantuu pikkulapsen tasolle ja tuutulaulu rauhoittaa mielen.

Omainen on kovilla uudessa tilanteessa. Sairaus vaatii paljon omaisen kärsivällisyyttä ja tuo tullessaan myös tuskaa, huolta ja surua tulevasta.

Laitoshoito on viimeinen päätepiste muistisairaalla.

Pehkonen hehkuu muistisairaana

Pääosan esittäjä Jari Pehkonen on varmasti kaupunginteatterin näyttelijäkaartista paras muistisairaan rooliin. Hän on aiemminkin loistanut raskaissa ja vaativissa rooleissa, kuten Vakavuusongelmassa.

Nyt Pehkonen hehkuu muistisairaana isänä. Hänen roolihahmossaan tulee hyvin esille muistisairauden monet puolet: isä unohtelee asioita, eikä tunnista enää omaisiaan. Hoitajia hän epäilee varkaiksi, mutta toisena hetkenä hän iloisesti flirttailee ja steppaa hoitajien edessä.

Vuokko Hovatta tekee loistokkaan roolityön tyttärenä, joka suree sairauden syövereihin katoavaa isää. Samalla tytär yrittää parhaan kykynsä mukaan huolehtia isästään työn ja parisuhteen ohella. Hovatan rooli on riipaiseva!

Pystyin täysin samaistumaan tyttären tuskaan, kun hän joutui päättämään isänsä laitokseen laittamisesta.

Näytelmän loppu sai varmasti kyyneleet silmiin jokaiselle muistisairaan läheiselle. Isä on varmasti kevätkauden koskettavin näytelmä.