Arvio: Prinsessa Ruusunen
SATA VUOTTA SINUA ODOTIN
Anneli Mäkelän käsikirjoittama ja ohjaama Prinsessa Ruusunen on melkoinen runsaudensarvi. Tuttu satu on saanut modernia ilmettä ja syvyyttä. Siitä on tullut niin pojan kuin tytönkin kehitystarina. Tyttö, jolle haltijat ovat lahjoittaneet kaiken mahdollisen, etsii totuutta maailmasta ja haluaa ymmärtää ihmisten elinehtoja. Poika taas kaipaa ja odottaa mieheksi varttumistaan. Lopussa rakkaus ja rohkeus palkitaan, ja vanhemmat päästävät tyttärensä aikuisuuteen.
Näyttelijät esittävät sujuvasti myös aasia, villihanhea kuin sammakkoakin. Lisää liikunnallisuutta tuovat tanssit ja sirkuskoulu Bravuurin nuoret esiintyjät. Haltijoissakin on vauhtia ja lumoa. Viehättävimmästä päästä on Yksisarvinen, jonka askellusta eräskin nuori neiti heti vaatenaulakoilla taitavasti matki.
Pjotr Tsaikovskin musiikki Joutsenlammesta ja Prinsessa Ruususesta soi upeana pitkin matkaa. Kuinka satu voisi paremmin päättyä kuin suureen valssiin, jossa krinoliinit keinuvat ja askel luistaa. Taputukset olivat pitkät ja innostuneet.