Arvio: Prinsessa Ruusunen
PRINSESSA RUUSUNEN
Kukapa ei tietäisi satua Prinsessa Ruususesta. Nyt voit nähdä sen Kaupunginteatterissa.
Kuningas ja kuningatar ovat jo kauan halunneet lasta, mutta tuloksia ei ole tullut. Kuningatar itkee päivät pitkät ja kuningas yrittää kömpelösti lohduttaa vaimoaan. Eräänä päivänä heille kuitenkin ennustetaan, että ennen kuin vuosi on kulunut umpeen, heille syntyy tyttölapsi.
Ihme kyllä, ennustus kävi toteen, ja pienokaiselle järjestettiinkin suuret ristiäisjuhlat. Juhliin olisi kutsuttu seitsemän haltijaa, mutta koska kultalautasia oli vain kuusi, jätti kuningatar yhden kutsumatta. Kuningas oli hyvin vihainen vaimolleen saadessaan kuulla tämän, sillä kunigatar oli jättänyt kutsumatta Carabossa-haltijattaren, joka olisi varmasti vihainen.
Juhlat kuitenkin etenivät, ja haltijat antoivat lahjojaan. Juuri kun oli viimeisen haltijan vuoro, astui sisään itse Carabossa. Hän ennusti, että Ruususen viisitoistavuotissyntymäpäivänä prinsessa pistäisi sormensa värttinään, ja kuolisi. Viimeinen haltijatar pystyi kuitenkin lieventämään loitsun sadan vuoden uneksi kunnes prinssi tulisi pelastamaan hänet. Varmuuden vuoksi kuningas käski tuhota kaikki värttinät koko maasta, eikä uusia saanut hankkia tai teettää. Mutta oliko Ruusunen vieläkään turvassa?
Sammakko oli hauska ja villihanhi loistava. Erityisesti pidin kolmesta nuoresta lapsinäyttelijästä, jotka kylläkin esittivät näytelmän sivuosia, mutta he olivat aivan mielettömän notkeita ja taipuivat uskomattomiin asentoihin. Upeita pukuja ja lavasteita oli näyttämön täydeltä.