Arvio: Shopping & Fucking
1990-luvun kuuluisin englantilainen näytelmä
Mark Ravenhillin Shopping and Fucking on 1990-luvun tunnetuin englantilainen näytelmä. Monet niistäkin, jotka eivät ole näytelmää nähneet, tunnistavat näytelmän raflaavan nimen.
Shopping and Fucking sai ensi-iltansa vuonna 1996 Lontoossa Royal Courtin 63-paikkaisella Upstairs-näyttämöllä. Näytelmän ohjasi Max Stafford-Clark, joka tunnetaan mm. monien Carl Churchillin näytelmien kantaesityksistä.
Näytelmästä ei odotettu erikoista menestystä, minkä ensi-iltaa seurannut kohu ja yleisön kiinnostus siitä kuitenkin teki. Rajua huumemaailmaa kuvaavan ja rohkeaa seksiä sisältävän näytelmän siirtoa kymmenen kertaa isompaan Gielgud-teatteriin Lontoon konservatiivisena pidetylle West Endille pidettiin historiallisena tapahtumana. Sittemmin näytelmästä on esitetty yli kolmekymmentä tulkintaa ympäri maailmaa.
Shopping and Fucking teki kirjoittajastaan, tuolloin 28-vuotiaasta Mark Ravenhillista, sukupolvensa nimekkäimmän näytelmäkirjailijan. Näytelmästä tuli puolestaan uuden suorapuheisen ja pessimistisen englantilaisen näytelmän lippulaiva.
Viime syksynä Time-lehti rinnasti Ravenhillin kahteen muuhun englantilaiseen näytelmäkirjailijaan, Patrick Marberiin ja Martin McDonaghiin. Kaikki kolme loukkaantuivat vertailusta.
Ravenhillin lähimpänä hengenheimolaisena voi pitää vuosi sitten itsemurhan tehnyttä Sarah Kanea. Ravenhill on itse sanonut saaneensa vaikutteita Bret Easton Ellisiltä ja Dennis Cooperilta. Yliopistotaustainen Ravenhill on sanonut, ettei hänellä ole henkilökohtaista kokemusta näytelmänsä huumemaailmasta.
Shopping and Fucking -näytelmän jälkeen Mark Ravenhill on kirjoittanut kolme näytelmää. Faust is Dead (Faust on kuollut) seuraa ranskalaisen filosofin seikkailua Yhdysvalloissa nuoren homomiehen kanssa. Handbag (Käsilaukku) saa nimensä Oscar Wilden näytelmästä Tärkeintä olla aito, josta se on osin pohjautuu. Näytelmä käsittelee homojen ja lesbojen vanhemmuutta.
Viime syksynä Lontoossa sai ensi-iltansa Ravenhillin uusin näytelmä Some Explicit Polaroids (Paljastavia polaroideja). Näytelmä kuvaa poliittisen 1980-luvun kokeneen ja vuosia vankilassa eläneen miehen elämää rahanahneella ja kulutussuuntautuneella 1990-luvulla.