Arvio: Lastenkutsut
Lastenkutsuille soisi laajempaakin julkisuutta
Kerrassaan mainioksi ylistää pääministeri Paavo Lipponen (sd) Lastenkutsut näytelmää.
– Sille toivoisi laajempaakin julkisuutta, Lipponen sanoi eilisen ensi-illan jälkeen.
Paavo Haavikon kirjoittama näytelmä irrotti eturivissä istuneelta pääministeriltä moneen otteeseen raikuvat naurut.
Nimestään huolimatta kysymys ei ole presidentti Urho Kekkosen järjestämistä lastenkutsuista. Aihe pyörii Kekkosen 100-vuotispäivän ympärillä. Päivänsankari Kekkosta onnittelevat Lipposen lisäksi myös presidentti Mauno Koivisto (Antti Litja) pikakivääreineen ja presidentti Tarja Halonen (Leena Uotila) kuohuviineineen.
Vallan analyysiä
Tamminiemen hengettärenä on Anita Hallama (Miitta Sorvali) ja mukana ovat myös adjutantti (Mika Nuojua) ja protokollapäällikkö Matts Pellinge (Asko Sarkola)
-Siinä mentiin asian ytimeen, vallan analyysiin. Selvästi haettiin presidentin vallan jakamattomuutta.
Lipposen mukaan hahmo, etenkin Heikki Nousiaisen Kekkonen, olivat hyviä.
Lipposta näytelmässä esittävä Mikko Kivinen oli pääministerin mielestä tehnyt hänestä kuvan, joka ”varmaan on hyvin lähellä sitä imagoa, millainen minusta on julkisuudessa tehty”.
Mikä lienee totuus?
Näytelmässä ruoditaan Kekkosen ja Koiviston kevään 1981 välirikkoa ja käydään läpi, miten Lipposen ja Halosen uuden perustuslain mukainen yhteistoiminta ulkopolitiikan päätöksenteossa toimii käytännössä.
– Aion perehtyä tarkemmin mitä keväällä 1981 oikein tapahtui. Siinä on monia palasia. Jonkun, joka ei ollut silloin mukana, on koottava ne yhteen. Olin silloin todistajana, mutta käytännössä Koiviston puolella.
Presidentin ja pääministerin nykyinen yhteistoiminta sujuu Lipposen mukaan hyvin.