Arvio: Lastenkutsut
Kekkosen Lastenkutsut
Tamminiemi heräsi vallan taistelutantereeksi Paavo Haavikon uutuusnäytelmässä Vanha Kekkonen.
Koiviston epäonnistuminen presidenttinä kirjattiin Kekkosen mukaanuusittuun perustuslakiin. Näin on päätellyt Paavo Haavikko.
HELSINKI Tamminiemen sali on herännyt pitkän hiljaisuuden jälkeen uudelleen valtakamppailun ja -juonittelun näyttämöksi. Kolme presidenttiä, yksi pääministeri ja presidentin naisystävä ovat sotkeutuneet toisiinsa ja samalla humaltuneet vallasta.
Urho Kekkosen museossa Tamminimessä esitettiin sunnuntai-iltana maailman kantaesityksenä Paavo Haavikon kirjoittama näytelmä Lastenkutsut , joka on Helsingin kaupunginteatterin tuottama. Lastenkutsuilla päähenkilönä on luonnollisesti presidentti Urho Kekkonen, jonka 100-vuotisjuhlia Tamminimessä vietetään. Kun Heikki Nousiainen syöksyy saliin vastaamaan pärisevään puhelimeen, niin katselijoiden edessä on ilmetty vanha valtiomies villatakissaan.
Kekkonen valmistautuu omien syntymäpäiviensä viettoon. ”Pitääkö minun pitää itse itselleni 100-vuotispäivän onnittelupuhe”, ahdistuneen oloinen Kekkonen kysyy Matts Pellingeltä, joka toimii juhlien protokollapäällikkönä. Asko Sarkolan esittämä Pellinge ei ole taruolento, vaikka siltä aluksi tuntuukin. Haavikon mielessä Pellingen hahmoa luodessa on ollut ilmiselvästi maamme paras etiketin taituri Matti Klinge . Pellinge valmistaa eläkkeellä olevaa valtiomiestä vastaanottamaan entisten presidenttien seuran onnitteludelegaatiota. Kekkonen kysyy toiveikkaana: ”Tuleeko Mannerheim minua tervehtimään.” Pellinge joutuu toteamaan, että marsalkka on valitettavasti Sveitsissä.
Kekkosen ja Koiviston välit vereslihalla
”Pääperkelekö sieltä tulee”, Kekkonen huudahtaa, kun Tamminiemen eteisestä kuuluu tulitusta. Sisään ryntää presidentti Mauno Koivisto maastopukuun pukeutuneena ja pikakivääri kädessä. Antti Litja on löytänyt Koiviston eleet, murteen ja murahtelevan pohdiskelevan tyylin. Kekkosen ja Koiviston välejä hiertää pahasti vuoden 1981 valtataistelu. Ne näyttävät olevan vielä vereslihalla Vallassa enää heikosti silloin kiinni ollut Kekkonen yritti syöstä Koiviston pääministerin paikalta siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt heidän välillään pilkkakirveet lentelivät ja sanan säilä sivalsi. Vallan jakaminen presidentin ja pääministerin kesken saattaa olla tänä päivänä jossain määrin vielä vaikeampaa kuin Kekkosen ja Koiviston valtataistelun aikana. Haavikko on kutsunut tämän johdosta paikalle myös tasavallan istuvan presidentin Tarja Halosen ja pääministeri Paavo Lipposen. He puivat läpi tilaisuuden, mitä uusittuun perustuslakiin kirjattu ”yhteistoiminnassa” käytännössä tarkoittaa.
Taistelupari Halonen ja Lipponen
Lipponen vakuuttaa, että yhdessä päättäminen sujuu kuin vettä vain. Hän kuvailee itseään ja Halosta ”taistelupariksi”. Siihen presidentti tuhahtaa, että ”se on taas sitä miesten slangia”. ”Etkä sinä minua enää itketä”, Halonen letkauttaa Lipposelle. Leena Uotila on pystynyt kuorimaan itsestään hyvin helposti nykyisen presidentin ja Kallion tytön, joka kanniskelee liian isoa muumimamman käsilaukkua. Mikko Kivinen Lipposena on varsin osuva, vaikkei hän aivan pysty oikean Lipposen tavoin vuorottelemaan äreydestä leppoisuuteen. Presidentti Martti Ahtisaari oli kiireidensä ja matkojensa johdosta estynyt saapumaan juhliin. Halonen luki edeltäjänsä kirjeen, jossa hän varasi oikeuden optioihin tulevista tasokorotuksista.
”Kaikki kävelleet perustuslain yli”
Kekkonen tuntuu olevan ärtynyt uudesta perustuslaista, joka on karsinut tuntuvasti presidentin valtaoikeuksia. Hän vakuuttaa, ettei Tamminiemen postiluukusta ole tullut kaikkien kotiin luvattua perustuslakia.
Ennen kuin juhlat päättyvät Halonen löytääkin Tamminiemen kynnyksen alta perustuslain. ”Kaikki olette kävelleet perustuslain yli”, Halonen heittää Kekkoselle, Koivistolle ja Lipposelle. Halonen itse kertoo vain hypänneensä perustuslain yli kuin koulutyttö.
Omavaltaisuus, jota myös itsevaltaisuudeksi voidaan kuvailla, oli erityisen tyypillistä Kekkoselle hänen presidenttikaudellaan.Kekkosen mielestä päätös kutsua inkerinsuomalaiset takaisin Suomeen oli osoitus Koiviston omavaltaisesta vallankäytöstä. Juhlissa viitattiin myös Lipposen toimintaan Itävalta-boikotissa, jossa hän ohitti istuvan presidentin.
Kaikki kutsut päättyvät aikanaan. Haavikon mielikuvituksen luomat lastenkutsut päättyvät, kun meno alkaa riehaantua aivan mahdottomaksi ja sen päätöksen tekee Anita Hallama. Ja siihen on entisten ja nykyisten vallanpitäjien alistuttava.
Miitta Sorvali on upea ilmestys Kekkosen naisystävänä. Vanhan Kekkosen sisällä piilevä innostunut poikamaisuus pulpahtaa aina esiin, kun Hallama ilmestyy Tamminiemen saliin.Näytelmä päättyy Nälkämaan lauluun ja dementoinut Kekkonen palaa mielessään lapsuuteensa. Hän pakkaa Juhani Suomen Kekkos-kirjat reppuun ja tekee lähtöä kouluun Kajaaniin.