Arvio: Apospasmata
KAUNIIDEN JULMURIEN LEIKKI
Kaupunginteatterin Apospasmata-tanssiteos kuvaa väkivaltaista miljoonakaupunkia.
Kaikki alkaa raiteiden jytinästä ja vääntyvän metallin vingahduksista. Ollaan valtavalla ratapihalla tai jossain risteävien metrolinjojen alla.
Hiljalleen kirkastuvat valot tuovat esiin yhdeksän näyttämöllä jännittyneissä asennoissa odottavaa tanssijaa. Jokainen on pukeutunut mustiin trikoihin. Kasvot on peitetty. Valot supistavat Studio Elsan lavan lähes kaksiulotteiseksi. Hahmot vaikuttavat seisovan kapealla laiturilla.
Kreikkalaissyntyisen koreografin Andonis Foniadakisin Apospasmatan alku vie katsojan suoraan ytimeensä, levottomaan metropoliin. Siellä ihmiset ovat nimetöntä massaa, elämän tahti liian kiivas ja äänimaisemana toimii perkussiivinen melu.
Apospasmata on maailmalla halutun Foniadakisin, 35, kaupunginteatterin tanssiryhmälle tekemä tilauskoreografia. Sen nimi tarkoittaa osia tai otteita. Teos on jaettu kolmeen osaan, joita yhdistävät väkivaltainen urbanismi ja ranskalaisen Julien Tarriden hakkaava musiikki.
Apospasmatan maailmassa ihmissuhteet sekoittuvat aina valtaan, erotiikka on kauniiden julmurien leikkiä ja rakkaus repii ihon verille ─ kirjaimellisesti. Metropolin elämä on raakaa, mutta Foniadakis ei voi olla ihailematta sitä.
Kaupunginteatterin tanssijat selviävät hyvin fyysisistä ja vaativista koreografioista. He tulevat useimmissa kohtauksissa esiin vain lihana ja vasta loppupuolella yksilöinä.
Valot, lavastus ja musiikki luovat kiehtovasti näyttämölle erilaisia tiloja pimeästä kujasta valoisaan yökerhoon.
Foniadakis on sanonut päässeensä Helsingissä kokeilemaan sellaista, mitä ei muualla olisi voinut tehdä. Apospasmata on turboahdettu kuvaus miljoonakaupungin elämästä, vallasta ja väkivallasta: mielenkiintoinen, otteessaan pitävä, mutta ehkä jopa liian hektinen pohjoiselle mielenlaadulle.