Arvio: Munaako herra ministeri
Neil Hardwickin repäisevän lennokas ohjaus
MINISTERIN MUNAUS ON HULVATON TÄYSOSUMA
Harvoin on nähty niin onnistunutta farsia kuin on Helsingin Kaupunginteatterin uutuus Munaako herra ministeri. Näytelmä on niin sanotun suuren yleisön näytelmä. Hulvaton, harmiton ja hauska, eikä aplodeista meinaa tulla loppua.
Neil Hardwickin repäisevän lennokas ohjaus ei pysähdy sekunniksikaan. Lenseänä kuin vesi se alkuunpäästyään solisee eteenpäin välillä koskissa ryöpsähdellen, muttei koskaan suvantoon pysähtyen. Pääpari Esko Roine ministeri Viljakaisena ja Asko Sarkola hänen poliittisena sihteerinään Petäjänä on pistämätön makuyhdistelmä.
Roine on poliitikon perikuva. Se arkinen, nokkela salailija. Sarkolan pelkän naaman nähdessään alkaa jo hekottaa. Eikä hekotuksesta tule alkuunpäästyään loppua. Hardwick kiihdyttää ohjauksessaan tempoa loppua kohden. Mutta ylilyöntiä ei tule.
Englantilaisen Ray Cooneyn käsikirjoituksen Pentti Järvinen on suomentanut Vaakunan hotellissa tapahtuvaksi. Tapahtumapaikat ja Lipposet kumppaneineen ovat kaikille tuttua aineistoa.
Mari Vainiossa eduskuntaryhmän sihteerinä, Antti Litjassa tarjoilijana ja Seppo Maijalassa Vaakunan johtajana on onnistuneen ärsyttävää särmää. Miitta Sorvali on tempperamentikas rouva Viljanen. Eppu Salminen irrottelee vauhdikkaasti nakuksi asti ja lennokaalla nykykielellä.