Arvio: Munaako herra ministeri
HARDWICK TARJOILEE HERVOTTOMAN HYVÄÄ PYTTIPANNUA
Kyllä, nyt se on todistettu. Myös suomalaisessa teatterissa voidaan tehdä toimivaa farssia. Neil Hardwickin Helsingin Kaupunginteatteriin ohjaama Munaako herra ministeri eli Poliittinen pyttipannu on hyvin lähellä täysosumaa.
Esityksen vetonaulana toimii kahden teatterinjohtajan tiimityöskentely. Ja millaisen tiimin Esko Roine ja Asko Sarkola muodostavatkaan!
Erityisesti Roine on kokoomusministeri Viljasen roolissa suorastaan briljantti. Hänen ajoituksensa on loistava. Samalla ministerin hahmo pysyy hyvin aidon oloisena, vaikka pilakuvasta onkin kysymys.
YLILYÖNTIEN RAJAMAILLA
Sarkola ei jää juuri jälkeen ministerin poliittisena sihteerinä. Hän tekee mammanpoika Petäjästään Mr Beania muistuttavan antisankarin, siis oikean farssihahmon.
Hardwickin ohjauksen salaisuus on esityksen loistava rytmi. Esityksen ensimmäinen puoliaika kiihdyttää vauhtia vähitellen, mutta toinen lyö vaihteen silmään heti.
Vauhdin ollessa äärimmillään käydään muutaman kerran lähellä ylilyönnin rajaa, mutta vain hipaisten.
Roineen ja Sarkolan lisäksi mukaan mahtuu monta hyvää suoritusta.
Seppo Maijala hotellin johtajana ajoittaa suorituksensa oivallisesti. Antti Litja on muuta joukkoa verkkaisemmin toimiva tarjoilija, jonka rooli tasapainottaa kiihkeää rytmiä. Miitta Sorvalin suoritus ministerin vaimona on täysin hervoton.
Tärkeässä roolissa on myös Hannu Lindholmin lavastus, jossa keskeistä osaa näyttelee jatkuvasti kiinni lämähtävä liukuikkuna.
(kuvateksti: Neil Hardwickin ohjaama Munaako herra ministeri eli Poliittinen pyttipannu on hyvin lähellä suomalaisen farssin täysosumaa. Mari Vainio, Esko Roine ja Asko Sarkola tekevät loistavat roolit Hardwickin ohjauksessa.)