Arvio: Hitchcock ja blondi
Herrat pitävät yhä vaaleaverisistä
Riisuutukaa, olkaa hyvä, lausuu Hitchcock eleettömästi. Naiset riisuvat. Ja miehet katsovat. Kaupunginteatterin kantaesityksessä Hitchcock ja blondi vanhaan tarinaan saadaan kutkuttavia ulottuvuuksia, kun roskat ongitaan elokuvataiteen neron roskakorista. Tyylikeinona käytetään elokuvallista kerrontaa: Antti Mattilan ideoimat lavasteetkin on vain heijastettu seinille.
Kehyskertomuksessa elokuvatieteen professori Alex (Carl-Kristian Rundman) ja opiskelija Nicola (Sanna-June Hyde) selvittävät Hitchcockin elokuvaperintöä ja samalla sopimatonta suhdetta toisiinsa. Toisella aikatasolla Hitchcock (Mikko Kivinen) koekuvaa loistavaa Blondia, (Mari Perankoski) joka yltyy ennalta arvaamattomiin tekoihin.
Terry Johnsonin tekstissä Hitchcockin pakkomielle nuoriin blondeihin nousee keskeiseksi. Blondit näytelmä esittää kuitenkin poikkeavassa valossa: vahvoina, raadollisina ja lahjomattomina. Mari Perankoski riipii sydäntä työläisnaisena, joka kelpaa pelkkiin alastonkohtauksiin. Mikko Kivinen taas tekee hillityn pastissin Alfred Hitchcockista.
Alexia esittävä Carl-Kristian Rundman rakentaa käsin kosketeltavan neurootikon, jonka ainoa intohimo on elokuvat. Sanna-June Hyden nuori opiskelijatar jää lähinnä teatteriresitoinnin tasolle, vaikka tuokin kohtauksiin hetkittäin kepeyttä.
Neil Hardwickin muuten luontevassa ohjauksessa repliikit ovat välillä paperin makuisia. Silti tirkistelystä ei saa tarpeekseen.