Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Hitchcock ja blondi

Matti Saarela – Etelä-Saimaa – 01.02.2005

El bimbo on vain mies

Englantilaisen Terry Johnsonin Hitchcock ja blondi on upea teksti. Se on säkenöivän älykäs, hillittömän hauska ja erittäin syvällinen – kaikkea tätä.
Johnson pohtii näytelmässään taiteen ja miehisen vallan syvintä olemusta. Näytelmän Hitchcockille nuoren naisen itsemurhasta on tullut pakkomielle, joka määrittelee hänen koko taiteilijanuraansa. Hitchcockin elokuvia nykyajassa tutkivan Alexin pakkomielle on puolestaan nuorten opiskelijatyttöjen vietteleminen.

Tätä kautta Johnsonin tekstistä kasvaa myös vahva moraliteetti. Se, mikä taiteessa on ehkä suurta ja ylevää, voi latistua myös hyvin pieneksi ja alhaiseksi. Riippuu kokonaan tarkastelukulmasta. Kysymys kuuluu, mistä maailmaa vuosisadasta toiseen riivaava naisviha oikeastaan johtuu?
Neil Hardwick on jo vuosikymmeniä toiminut sillanrakentajana englantilaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. Hardwick jos kukaan varmasti myös ymmärtää, miten pulmallinen teksti Johnsonin Hitchcock ja blondi on suomalaisella näyttämöllä.

Kysymys on nyansseista. Esimerkiksi yksityinen ja julkinen alastomuus eivät meille saunasuomalaisille ole aivan sama juttu, kuin ilmeisesti ikuisesti kuningatar Viktorian ja imperiumin kulta-aikaa eläville englantilaisille.
Tilastollisesti me suomalaiset olemme toki myös vähintään yhtä hengenvaarallista seuraa läheisillemme kuin englantilaisetkin. Viiltäjä-Jackin kirurginveistä, tai muita sadismin hienouksia ei kuitenkaan käytetä. Suomalaisen väkivaltaviihteen terävintä kärkeä edustaa ruotsalainen Mora-puukko.

Minusta Hardwick ratkaisee nämä pulmat mestarillisesti. Ohjaus on ilmava. Hardwick jättää meille hämäläisgeenillä varustetuille katsojille aikaa ja tilaa oivaltaa jutun oikea laita. Ajoituksen mestarin otteet tuntee myös siitä, että esityksessä on monta paikkaa räjähtävälle naurulle.
Hitchcockissa ja blondissa näytellään hengästyttävän upeasti. Näytelmän eroottinen lataus ei synny alastomuudesta, vaan siitä, että Sanna-June Hyde opiskelijatyttö Nicolana ja Mari Perankoski Hitchcockin blondina laittavat itsensä likoon kerta kaikkiaan huikealla tavalla.

Kohtaus, jossa alaston Perankoski kantaa liukkaan muoviseen sadetakkiin käärityn Kari Mattilan selässään näyttämölle on varmasti jo puhtaasti fyysisenä suorituksena aivan uskomaton juttu. Siihen tarvitaan naarastiikerin voimavarat.