Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Ateljee

Taina Salakka-Kontunen – Etelä-Suomen Sanomat – 26.3.2004

Tunnekuohuja neulan varressa

Loistava Lèon

Jari Pehkonen esittää mainiosti juutalaistaustaista
liikemiestä Lèonia, josta vaikeat vuodet ovat puristaneet vähän liikaa
mehuja….

Koskettava Simone

Jonna Järnefeltin Simone on tarinan keskushenkilö,
vakava ja velvollisuudentuntoinen puurtaja, joka mieluummin murtuu kuin yhtään
taipuu. Järnefeltin koko olemus saa tässä henkiä sota-ajan pingottuneisuutta.
Roolityö on koskettava.

   Herkullisia hahmoja ovat Tiia Lousteen
rouva Laurence, virkamiehen vaimo ja siksi fiinimpi neulankäyttäjä, sekä
Kristiina Elstelän äidillistä lämpöä säteilevä Giséle. Ompelimon junioriosastoon
kuuluvat Ursula Salon vimmaisen hauskasti tulkitsema rempseä Mimi ja Vappu
Nalbantoglun lapsellinen ja herkkä Marie.

   Oma tärkeä osansa on prässärillä,
ensin Matti Rasilan esittämällä keskitysleirin kauhut kokeneella miespololla ja
hänen jälkeensä uuden ajan poliittisella agitaattorilla, jonka säntillisen
tiukka hahmo on Eppu Salmisen muotoilema…

Puvut kertovat

Henkilögallerian täydentävät tukkukauppias, jota
luotettavaan tapaansa esittää Aarno Sulkanen; röyhkeästi virnuilevat
koneompelijat, joita esittävät Sasu Tuominen ja Aku Korhonen;
ompelimon omistajan vaimo, jota raastavat kahtaalle lämmin
sydän ja käytännön huolet – Leena Uotilan tulkinnassa on selväpiirteisyyttä ja
voimaa.

   Pienen mutta olennaisen lapsiroolin
tekee Leevi Priha.

   Siirtymiä vuodesta toiseen ja
1940-luvulta 1950-luvulle voi seurata vaatteiden ja ompelijattarien työtakkien
muuttuvista malleista ja materiaaleista. Katariina Kirjavaisen lavastus ja puvut
henkivät tyylitietoisuutta.

   Ja niin se vain on, että
käsityöihmiselle tuottaa suurta mielihyvää katsella kaikkea työn touhua
kankaiden, neulojen, lankojen ja nappien keskellä.