Arvio: Hairspray
HAIRSPRAYN TEINIENERGIA
TARTTUU YLEISÖÖNKIN
Jos ennen Hairspray-musikaalin alkua piipahtaa Helsingin kaupunginteatterin naisten- tai miestenhuoneessa, on musikaalin viesti viimeistään selvä. Käsienpesualtaiden vierustoille asetetut suihkepullot sen kertovat: Kyse on tukasta ja lakasta.
Georg Malviuksen ohjaamassa musikaalikomediassa teinitytöillä onkin toistansa korkeampia kampauksia. Hiuslakka symboloi syvälle juurtuneita ulkonäkö- ja roolimalleja, joita musikaali kritisoi. Päähenkilö on 16-vuotias Tracy-tyttö, joka haluaisi päästä mukaan televisiossa pyörivään Corny Collinsin tanssishow´hun. Tracyn kompastuskiveksi uhkaa muodostua kuitenkin kaksi seikkaa: hän on liian lihava ja hänellä on liian vapaamieliset käsitykset mustien oikeuksista 60-luvun Yhdysvalloissa.
Hairsprayn sanoma rakentuu Tracyn sankaritarinan varaan; miten karismaattinen tyttö voittaa ulkonäköpaineet ja tulee samalla parantaneeksi vähän maailmaa. Ainakin sen verran, että mustat ja valkoiset voivat tanssia yhdessä televisiossa. Katja Aakkula eläytyy varsin vakuuttavasti Tracyn rooliinsa.
Vaikka Mark O´Donnellin ja Thomas Meehanin kirjoittama teksti puuttuukin tärkeisiin asioihin, tarinasta jää vähän yksinkertainen ja pinnallinen jälkimaku. Toisaalta musikaali on sellaisenaan rentouttavaa, kelpo viihdettä. Lisäksi hyvä musiikki ja loistavat tanssiesitykset pitävät huolen siitä, että esityksen kaksi ja puoli tuntia kuluvat kuin siivillä.
Tracyn äidin rooli
uskottiin miehille
Hairsprayn musiikista vastaa maailmankuulu musikaali- ja elokuvasäveltäjä Marc Shaiman, eikä ihme. Hänen Beatles-tyyliset laulunsa kolahtavat kuulijaan ja henkivät juuri sopivasti 60-luvun tunnelmaa. Musikaalin laulajat, kuten myös näyttämön taakse ylänurkkaan viritetty orkesteri, tekevät hyvää työtä.
Vauhdikkuus ja energisyys kumpuavat ennen kaikkea kuitenkin tanssista. Tempo on kova, mutta lavalla ei hengästys näy. Loistavalla näyttämöilmaisullaan ja energisyydellään erottuu erityisesti Tracyn parasta ystävää Penny Pingletonia esittävä Hanna-Liina Vosa.
Huvittavin ja samalla rakastettavin hahmo on Tracyn äiti Edna, jonka roolissa vuorottelevat Tuomas Uusitalo ja Mikko Kivinen. Kun muhkeita tyynyjä mekkonsa alle tunkenut Uusitalo ja Tracyn isä (Pertti Koivula) seisovat rinnakkain, ei katsojalle jää epäselväksi, kumpi tässä parisuhteessa kaapin paikan määrää. Ednan naisellisen käheäksi viritetty ääni kruunaa komiikan.