Arvio: Kadonnut Pihlaja
Missä on minun tyttäreni?
Peter Engkvistin ohjaama lastennäytelmä Kadonnut Pihlaja nostaa esiin tärkeän asian: Mitä isän tulee opettaa lapselleen maailmasta, että tämä selviäisi elämässä? Riittääkö se, että opettaa lapsensa tuntemaan pelon ja uhan?
Sari Haapamäki ja Sami Hokkanen hallitsevat herkullisen pantomiimin esittäessään Mike Kennyn kirjoittaman tarinan monia rooleja. Varsinkin Hokkasen munasta kuoriutuva linnunpoika ja Haapamäen sammakko olivat hykerryttävää katsottavaa. Siirrot roolista toiseen tapahtuvat yhdellä hyppäyksellä, eikä pienillä katsojillakaan liene vaikeuksia pysyä mukana.
Etsiessään tytärtään isä itse oppii hoivaamista, ruokkimista ja lohduttamista. Kaikkien iloksi lapsikin löytyy lopulta – juuri niiden susien luota, joista isä häntä niin oli varoittanut.
Rikasta teatteria, jota aikuinenkin ilokseen seuraa.