Arvio: Oscar ja Mamma Roosa
Kaunista, kepeää ja kipeää
Oscar ja Mamma Roosa on esitys, jossa sekä huumori, että suru puhdistavat
Eric-Emmanuel Schmitt: Oscar ja Mamma Roosa. Suomennos Reita Lounatvuori. Ohjaus Eija-Elina Bergholm. Lavastus ja puvut Sari Salmela. Koreografia ja tanssi Jyrki Karttunen. Valot ja projisoinnit Kimmo Karjunen. Äänisuunnittelu Harri Ahponen. Näyttelijä Kristiina Elstelä. Suomen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterissa 11.5. Arvio 13.5. esityksestä.
Eric-Emmanuel Schmittin monologinäytelmä Oscar ja Mamma Roosa käsittelee yleensä visusti vaiettua aihetta: Lapsen vakavaa sairautta ja kuolemaa. Ja toisaalta lapsen uskomatonta kykyä olla optimisti ja filosofi: Pureutua asioiden ytimeen, helpottaa vaikeita tilanteita oivaltavalla huumorilla ja elää tunteet läpi puhtaina ja selittelemättä.
Tarinan kantava voima on myös kahden eri-ikäisen ihmisen vankka ystävyys ja halu auttaa toista.
Kristiina Elstelällä on ollut mahdottomalta tuntuva tehtävä edessään. Hänen on parituntisen esityksen aikana kannettava läpi kaksi monisyistä ja huumorissaan syvällistä hahmoa. Toinen kymmenvuotias, leukemiaan kuoleva Oscar ja toinen tämän kypsään ikään ehtinyt ystävä ja tukija, Mamma Roosa, sekä näiden lisäksi lukuisa joukko muita sairaalan potilaita, lääkäreitä ja lasten vanhempia.
Dialogi on niin lyhyttä ja nopeaa, että niin sanottu hatunvaihtotekniikka ei ole mahdollinen. Esiintyjän on siis muutettava roolihahmon sisäinen minä salamannopeasti, saumoitta toiseksi. Asennoituminen maailmaan, muihin ihmisiin, ikä, perustempo – koko olemus. Tässä lajissa Kristiina Elstelä on ainutlaatuisen taitava. Hän tekee kaiken pienin ulkoisin keinoin, mutta vie jokaisen monisyisen hahmon läpi itsenäisenä ja ennen kaikkea aitona ja tunnistettavana.
Eija-Elina Bergholm käyttää ohjauksessaan hyväksi myös Jyrki Karttusen videoprojisoitua tanssia. Se tuo osaltaan esitykseen ilmavuutta ja assosiatiivisia aineksia, vaikka paikoin hieman hajottaakin huomiopistettä, kun suuret projektiohahmot liikkuvat molemmin puolin elävää esiintyjää.
Sari Salmelan skenografia korostaa kauniisti ihmisen yksinäisyyttä vaikeiden asioiden kohdatessa.
Oscar ja Mamma Roosa on kaunis, syvällinen ja humoristinen esitys, joka kannattaa katsoa hyvän ystävän kanssa. Ja käydä sitten yhdessä läpi katsomossa koetut itkut ja naurut. Ihan rauhassa.