Arvio: Kohtauksia eräästä avioerosta
SURULLINEN ERO KAHTEEN KERTAAN
Australialaisen avioparin elämä avautuu Kaupunginteatterin näyttämölle vähitellen ja sivistyneesti. Yleisön naurussa kuuluu omakohtainen tunnistaminen. Frej Lindqvistin ohjaama Kohtauksia eräästä avioerosta -näytelmä hiljentää kuitenkin pian tarkkaavaiseksi: Juuri näin se usein menee, kun väsymys, etääntyminen ja torjunta saavat vallan, tahalliset loukkaukset osuvat ja oman elämän takaisin saaminen on kaukana. Lopulta muutoksen toivo lepattaa enää vaivaisesti, eikä tarvita paljoa, kun vaimo jo pakkaa miehen matkalaukun.
Andrew Bowellin ja Hannie Raysonin yhdessä kirjoittama näytelmä tarjoaa mielenkiintoisen ja harvinaisen kaksoisvalotuksen. Mies kirjoittaa miehen version tapahtuneesta, nainen kertoo saman naisen kannalta. Kohtaukset ovat osin identtisiä, mutta niiden kokemus- ja tunnemaailma poikkeavat. Unohdukset kertovat paljon. Ratkaisu pidentää näytelmää, mutta kokemusten erilaisuus pitää mielenkiinnon yllä. Näytelmässä puhutaan vuolaasti, mutta se käy riittävän usein ja osuvasti kohti.
Bowell ja Rayson ovat osanneet tehdä henkilöistään monitahoisia ja sympaattisia. Raysonin osuudessa tunteet saavat enemmän syvyyttä, mutta se ei tapahdu välttämättä vain vaimon eduksi. Traagiseksi tarinan tekee puolisoiden yksikseen ilmaisema kaipaus ja toivo uudesta alusta. Realismia on, ettei menneestä puhuminen eikä uuden alkaminen ole helppoa.
Carl-Kristian Rundmanin Mathew on työlleen omistautunut, tuttuun ja turvalliseen lataava kustantaja, hämmennyksessään myötätuntoa herättävä. Jonna Järnefeltin Tina on pitkään omaa itseään etsinyt vaimo, aluksi viileän varovainen, toisessa osassa hahmoaan syventävä. Mathewin elämää nähnyt Margaret-äiti (Leena Uotila) laukoo herkullisia huomioita miehistä ja Tinan sinkkusisar Sarah (Anitta Niemi) ei ymmärrä, miksi sisko haluaa irti siitä, mitä hän ei ole koskaan saanut. Parin ongelmat koskettavat myös heitä.
Niinhän se tosielämässäkin menee: Avioliitto ei ole kahden kauppa, vaan siinä tulee kylkiäisenä molempien suku salaisuuksineen. Ja kun erotaan, eroon ottavat sivullisetkin kantaa.
Varsinainen katalysaattori on Pekka Laihon esittämä Laurie Clifford, poliitikko, jonka elämäkertaa Tina kirjoittaa. Hän antaa Tinalle tervetullutta myötätuntoa, mutta myös suuren pettymyksen: Hänkin olettaa, ettei nainen kykene ratkaisuihinsa vain oman itsensä tähden.
Se, joka kestää katsoa kyllin kauan menneen sirpaleita, oppii itsestään paljon. Tina haluaa ainakin yrittää – yksin.