Arvio: Poika ja Tähti
Seuraa rohkeasti tähteäsi
Olipa kerran tähtikirkas yö, jona sirkukseen syntyi kaksi lasta: poika ja tyttövarsa. Oli ystävyyttä, kylmiä sydämiä, eron kipeyttä, uskollisuutta ja rohkeutta palata ystävän luo suuren meren takaa. Oli toivoa, pikkuisen pelkoa, kiiluvia silmiä pimeässä, ja vähän reilummin mukavaa jännitystä ja auttamishalua. Oli huumoria ja onnellinen loppu. Ja oli kirjailija, Barbro Lindgren, joka kirjoitti tapahtumat muistiin ja ruotsalainen teatterinjohtaja, ohjaaja ja kirjailija Peter Engkvist, joka ohjasi tarinan näyttämölle.
Kaikista näistä aineksista syntyi Kaupunginteatteriin viehättävä näytelmä lapsille: Poika ja Tähti.
Reetta Honkakoski ja Sami Uotila muuntuvat näytelmän kestäessä moneksi: esimerkiksi sirkustirehtööriksi, korpiksi, jäniksenpoikaseksi, valaaksi, sudeksi ja miekannielijäksi. Roolivaihdokset ovat nopeita, ja vaativat lapsikatsojalta tiettyä abstraktion tajua: yksi voi olla monessa roolissa ja näyttää ulkonaisesti samalta. Vain liikkeet, ääni ja ilmeet muuttuvat. Honkakosken ja Uotilan tarinankerronta on hyvin ruumiillista on syytäkin olla. Kuinka sitä muuten uskoisi, että hevonen hyppää pojan selkään tai yli puolitoistametrinen jäniksenpoikanen on ihan avuton?
Ensi-iltayleisö kommentoi reippaasti esitystä ja hihitti äitinsä kadottaneen jäniksenpoikasen nukuttamisrituaaleille. Taisi osua lähelle omia kokemuksia?
Katariina Kirjavaisen lavastus on yksinkertainen: kaunis tähtinen taivas, posetiivin sisältä nouseva pienoissirkus ja joukko kerronnassa tarvittavia esineitä. Mielikuvitukselle jää paljon tilaa, sillä Poika ja Tähti on ennen muuta kerrottu satu.
Pienen näyttämön lämpiö toimii hyvin oikeana teatterina, varsinkin jos pienet katsojat rohkenevat istua yksin etupenkissä tai eturivin patjoilla. Yli neljävuotiaille tarkoitetusta esityksestä on tässä tilassa välitön ja hyvin intiimi.
Näytelmän musiikki on Ulf Erikssonin: kaunista ja svengaavaa.
Marja Kuparinen
Kuvateksti:
Sami Uotila on vettä suihkuttava valas, ja vie Tähti-hevosen (Reetta Honkakoski) suussaan meren yli.
Kuva: Maisa Mäki