Arvio: Poika ja Tähti
Poika ja Tähti
Helsingin Kaupunginteatteri on tehnyt todellisen lastenkulttuuriteon näytelmällään Poika ja Tähti. Niin upeaa kokonaisuutta en ole koskaan nähnyt!
Kotimaassaan ja maailmallakin kuuluisuutta niittänyt ohjaaja Peter Engkvist on kirjoittanut ja ohjannut Barbro Lindgrenin kirjan sellaisella intensiteetillä, että näytelmää katsoo lähes henkeään pidätellen. Kun lisätään Ulf Erikssonin ihana, aivoihin menevä musiikki ja Sami Uotilan sekä Reetta Honkakosken taitava näyttelijäntyö saa sellaisen teatterikokemuksen, jolla ei ole vertaa!
Nuorten näyttelijöiden eläytymiskyky ja muuntuvuus moneksi eri hahmoksi on uskomaton. Engkvist korostaa ohjauksessaan tunteitten ja kohonkielen merkitystä. Hän on tottunut ilmaisemaan kaiken ruumiillisesti, sanotaan. Ja sen Uotila ja Honkakoski toteuttavat.
Engkvististä on sanottu, että hänen tarinansa välittävät ihmiselämän kipeimpiä aiheita, mutta hän pystyy kertomaan suuret tarinansa pienin ja vaatimattomin keinoin. Engkvist itse toteaa elämän olevan yksinkertaista ja hauskaa. Näistä elementeistä rakentuu Poika ja Tähti -näytelmä suureksi seikkailuksi mielikuvituksen maailmaan. Se on tarina elämästä ja kuolemasta, kertomus kahden tähden merkityksestä, ystävyyden voimasta ja pienen hevosen rohkeudesta ja neuvokkuudesta.
”Haluan ajatella, että tämä näytelmä antaa kaikenikäisille katsojille toivoa – toivoa meistä itsestämme sellaisina kuin joskus olimme ennen kuin arkipäivä alkoi ahdistaa meitä kaikkine pakkoineen”, toteaa ohjaaja.