Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Stepataan pois

Kaarina Naski – Forssan Lehti – 19.01.2000

ELÄMÄ ON HAUSKAA KUN SITÄ USKALTAA MURJOA


Teatterinjohtaja Asko Sarkolalla on erinomainen kassakappalevainu, sillä vankkaa yleisömenestystä sopii uumoilla uusimmallekin, juuri ensi-iltansa saaneelle komedialle Stepataan pois. Se on hauska, oivaltava ja näyttävä ja sitä myöten tietysti varsin viihdyttävä. Richard Harrisin näytelmä puhkeaa komeasti kukkaan Helsingin Kaupunginteatterissa Neil Hardwickin ohjauksessa.

Ohjelmalehtisestä, jossa on jo poweria siinäkin, poimittu sanapari ”kevyttä yhteisöllisyyttä” sopii erityisen hyvin tähän päivään ja Suomeen, vaikka palkitulla näytelmällä on ikää jo puolitoista vuosikymmentä ja siinä luonnehditaan ensisijaisesti pesunkestäviä brittejä.

Niin steppaus kuin vaikkapa step aerobic ja monet muut liikunnalliset salilajit täyttävät monenmoisia tarpeita harrastajiensa elämässä. Niillä kohennetaan paitsi fyysistä kuntoa myös mieltä ja siten elämänlaatua.

Yhteisöllisyys on enimmäkseen varsin pinnallista ja halutaan sellaisena pitääkin. Julkisivu on suojattu ja joskus suorastaan valheellinen. Harrastuksesta tulee myös eräänlainen sosiaalinen peli, joka voi sekin tuottaa mielihyvää.

Hardwickin ja koreografi Tarja Rinteen hyppysissään pitelemä tiimi on erinomainen. Roolit tarjoavat tilaisuuden irroitteleviin tulkintoihin, ja siihen on myös tartuttu hanakasti. Tärkeätä on, että näytelmän nousujohteisuuden aistii koko ajan, naamioita riisutaan vähä vähältä. Yleisöä pidetään jännityksessä, sillä sokeri on pohjalla.

Kiitäviä attribuutteja tekee mieli jakaa kaikille, siinä hassunihanankamalalle Ulla Tapaniselle kuin estyneisyydestä taidetta kehittelevälle Miitta Sorvalille tai Sanna-Kaisa Palolle, joka murjoo elämää kuin mimmiliigalainen. Eija Vilpas kirvoittaa niin ikään monet naurut, Hannele Laurissa on uudenlaista ytyä, Nora Rissasessa lapsenomaista raikkautta. Aino Seppo ja Leenamari Unho ovat sekä nättejä että näpsiä ja Jyrki Kovaleff kuin pehmonalle. Pirkko Hämäläisessä steppiryhmän vetäjänä on tyyliä. Kuunnelkaapa replikointia, katsokaapa mimiikkaa ja lieneekö tuo steppaajaksi syntynytkin.

Nimenomaan siltä alueelta, johon näytelmän nimi selkeästi viittaa, onkin esityksessä odotettavissa todellisia yllätyksiä. Etteivät vain isot estradit tästä porukasta vielä taistelisi. Koomikon ja tällä kertaa vielä painottuneemmin komediennen lahoista ei nimittäin lavalajeissa ainakaan haittaa ole.

Hyvä, Niilo ja Tarja kanssa!

(kuvateksti: Stepataan pois on hauska, oivaltava ja näyttävä ja sitä myöten tietysti varsin viihdyttävä.)