Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Liliom

Terttu-Elina Kalaja – Karjala – 18.11.2004

Näyttelijätyön aatelia Liliomissa


 


Ferenc Molnár on yksi tunnetuimmista unkarilaisista kirjailijoista,
jonka Liliom-niminen näytelmä on saanut lokakuun lopussa ensi-iltansa Helsingin
Kaupunginteatterissa. Kirjailija siirtyi toisen maailmansodan aikana
Yhdysvaltoihin ja kuoli siellä jokunen vuosi sen jälkeen, kun Unkari oli otettu
sosialistiseen leiriin. Liliomin hän kirjoitti jo vuonna 1908.


Liliom on klassinen tarina puhdaskasvoisen nuoren naisen ja elämää kokeneen
lurjuksen rakkaudesta. Nyt tämä ikuinen draama nähdään huikean hienona
toteutuksena, jonka näyttelijäjoukkoon kuuluu sellainen kykykaarti, että sen
edessä kalpenee. Jos Martti Suosalo on jo muutenkin maan ykkösnäyttelijä
ja tekee roolinsa pistämättömästi, hänestä on nyt hyvää vauhtia tulossa
Kaupunginteatterin historian ikimuistoinen Liliom.


Liliomin tarina on aina ajankohtainen, polveileva, yllättävä, unenomainenkin.
Nyt nähtävän toteutuksena se on ennen muuta ohjaajansa Tamás Ascherin,
lavastajansa Zsolt Khellin ja muun näyttämöllä kuultavan ja nähtävän
joukkueen ilotulitusta.


Näyttelijätyö on tarkkaa ja tilanteet niin hienovireisesti hallitsevaa, että
tarinaa katselee kuin naapureitaan. Tästä näytelmästä ei tahtoisi lähteä pois,
vaikka tarina onkin monella tavalla onneton.


Suosalon lisäksi näyttelijäjoukkoon kuuluvat Jonna Järnefelt Liliomin
Juli-vaimona, Miina Turunen ystävätär Marina, Jari Pehkonen
Keikarina, Riitta Havukainen rouva Muskátina, Kristiina Elstelä
rouva Hollunderina, Antti Litja komisariona, Jyrki Kovaleff
poliisina, Aarno Sulkanen Lizmannina. Monesta heistä voi todeta, että
hyvinpä ovat siis karjalaisjuuretkin kasvattaneet eturivin näyttelijöitä.


Suomalais-unkarilaisena yhteistyönä toteutettu näytelmä tavoittaa ihmisen
jälleen kerran itsekkäänä pyrkyrinä, joka kykenee huijaamaan ja puijamaan,
kieltämään ja kovettumaan. Mutta on yksi, joka on aito, jonka edessä kovaksi
ryvettynyt Liliomkin on aseeton: tämä sulattaja on lapsi.


Loppukohtaus on herkkyydessään viiltävä. Miten monet nykypäivän puolisot
kieltävät toisena ja miten monelta lapselta viedään totaalisesti oikeus
vanhempaan. Menetys voi olla todella raastava. Hyvässä draamassa jätetään paljon
avoimeksi mutta myös annetaan riittävät eväät ratkaisumahdollisuuksiin. Liliom
on menestys.