Arvio: Elling
Hurmaavia hulluja
Teatteristudio Pasila tarjoaa näytelmän, joka itkettää ja hihityttää. Elling on näytelmän nimi ja myös sen neuroottinen päähenkilö. Jouko Klemettilä saa yleisön pauloihinsa sievistelyllään keski-ikäisenä mammanpoikana Ellinginä. Uusavuttoman ja naisenkipeän Kjell Barnen eli Tuomas Uusitalon kanssa he muodostavat parivaljakon, jota sitoo yhteen pelko ulkomaailmaa kohtaan. Kaverukset ovat juuri päässeet hullujenhuoneelta. Eläminen hieman pelottaa, joten he tyytyvät kiikaroimaan oslolaisten touhuja uuden asuntonsa verhojen suojasta. Näytelmä perustuu Ingvar Ambjørnsenin romaaniin Veriveljet. Alkuperäiskielinen nimi on Elling og Kjell Barne. Kaupunginteatteri on ottanut nimestä vain olennaisen. Totuus on kuitenkin, että juuri näyttelijöiden välinen kemia tekee näytelmästä niin hulvattoman. Ohjaaja Tommi Auvinen onkin rakentanut näytelmän kaverusten välisten ristiriitojen ja jännitteiden varaan. Ellingissä on paljon elokuvamaisia aineksia, jotka toimivat lavalla yllättävän hyvin. Rokki soi ja kaverukset sisustavat uutta asuntoaan kuin pikakelauksella. Eppu Salminen ja Marjut Toivonen käväisevät sivurooleissa potkaisemassa asioihin vauhtia, kun tahti uhkaa hidastua. Kaiken kaikkiaan Elling onnistuu olemaan samalla sekä koskettava että hauska, ja jotenkin sen henkilöhahmoihin kiintyy, vaikka he ovatkin vain tavallisia hulluja.