Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Elling

Marja Kuparinen – Kirkko ja Kaupunki – 7.10.2004

Uuden pelkoa ja selviytymisen riemua

Rohkeus ja toisesta välittäminen ovat asioita, joita ei viime aikoina ole kovin usein teatterilavoilla näkynyt. Kun näkee, huomaa ihastuvansa. Elämän synkkien puolien revittelyt ovat paikallaan, mutta kyllä Studio Pasilan Ellingin kaltainen arjen selviytymistarina päihittää ne kevyesti. Tommi Auvisen ohjaama Elling on vastamyrkkyä väsyneelle mielelle, sillä kun teatterista lähtee, on täynnä parantavan naurun energiaa.

Elling perustuu norjalaisen Ingvar Ambjörnsenin Veriveljet-romaaniin. Kirja kertoo kahdesta mielenterveyskuntoutujasta, jotka saavat Oslon kaupungilta yhteisen asunnon. Nyt olisi päästävä laitoksen tarjoamasta turvasta itsenäisen elämän alkuun. Pelon aiheita riittää puhelimeen vastaamisesta ja kauppaan uskaltamisesta alkaen.

Näin kerrottuna juttu ei vaikuta kovin hehkeältä, mutta nähkääpä näyttämöllä miesten pelot, urheus, yrittämisen halu ja ennen kaikkea huikea huumori. Nauru, jonka näytelmän tilanteet katsojassa herättävät, ei ole ivaa eikä pilkkaa. Päinvastoin katsoja tuntee syvää myötätuntoa ja saa tilaisuuden tunnistaa omatkin pelkonsa ja arkuutensa.

Jouko Klemettilä on äitinsä helmoissa aikamieheksi kasvanut Elling, jonka maailma sortui äidin kuollessa. Hänessä on oveluutta saada kaveri, kovia kokenut Kjell Bjarne (Tuomas Uusitalo), tekemään pelottavia asioita puolestaan. Ellingin jokainen kädenliike, ruuan leikkaaminen millimetrin tarkoiksi paloiksi, pienet kengänkärjen naputukset, siisti säntillisyys ja turvaa tuova olkalaukku ovat upeita löytöjä. Niillä pelottava maailma pysyy kasassa. Tuomas Uusitalo antaa Kjell Bjarnen tunteiden näkyä. Hän juoksee, tömistää, hikoilee ja sulaa riemuitsevaksi hymyksi, kun hyvin käy, saa vaikka kissanpennun tai ravintolassa läskisoossia. Lahjakas nuori näyttelijä, jota oli ilo seurata. Lähellä istuvat näkivät jokaisen hikipisaran, poskilihaksen nytkähdyksen ja paidanhelman myttäämiset.

Myötätuntoa herättää myös miehiä kannustavan ja tukevan sosiaalivirkailijan hahmo (Eppu Salminen). Ero hoitajan ja hoidettavan välillä rakoilee lopussa, kun mies kertoo oman elämänsä tragediasta.

Marjut Toivasella on näytelmässä tarjoilijan, naapurin ja lääkärin rooli. Voi niitä viettelyksiä, jotka hän tarjoilijana Elingin ja Kjell Bjarnen silmien eteen tarjoaa.

Hieno näytelmä näihin syksyn sateisiin.

 

Axell Hellstenius, Ingvar Ambjörnsen, Peter Naess: Elling., Ensi-ilta Studio Pasilassa 23.9.