Arvio: Hitlerin sateenvarjo
Hitlerin sateenvarjo
Ensi-ilta: 5.2. OHJ: Petteri Sallinen PO: Jouko Klementtilä, Mikko
Kivinen, Antti Litja, Seppo Maijala, Petri Johansson, Matti Olavi Ranin,
Aarno Sulkanen, Kari Mattila, Sasu Tuominen, Lotte-Maj Lax
4 tornia (max 5)
Paavo Haavikko on kirjoittanut Helsingin Kaupunginteatterin näyttämölle
terävän satiirin nimeltä Hitlerin sateenvarjo, joka kertoo Suomen
kohtalosta toisen maailmansodan melskeissä.
Berliinin kabineteissa valtakunnankansleri Adolf Hitler (Jouko
Klemettilä) ja natsi-Saksan ilmavoimien Luftwaffen komentaja Herman
Göring (Mikko Kivinen) suunnittelevat UE nimistä eurooppalaista liittoa,
jonka suurimmaksi esteeksi tuntuu nousevan Saksan pohjoinen siirtomaa
Suomi.
Baijerilaista aspiriinia ja vodkaa kuluu, kun vegataristi Hitler ja Bier
und Wurst -dieettiä noudattava Göring eivät tunnu käsittävän, kuinka
ratsuväen marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin (Antti Litja) maa
saataisiin Saksan sateenvarjon alle.
Näytelmä tarjoaa dialogiin perustuvia verbaalisia tykityksiä ja
komediallisia ilmeitä, jotka istuvat hyvin minimalistisesti lavastetulle
Helsingin kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. Tekstissä
leikitellään herkullisesti von Clausewitzin ja Sun Tzun filosofioilla ja
eurooppalaisten stereotypioilla.
Virallisesti näytelmä kertoo talvi- ja jatkosodan tilanteesta, mutta
käytännössä näytelmä heijastelee vahvasti EU-Suomen ajankohtaisia
poliittisia kysymyksiä. Mannerheimin esikunnan talousmies perustelee
kuin Sauli Niinistö, miksei valtio saa velkaantua. Jään ja lumen avulla
selitetään Suomen poukkoilut EU-puolustuksen ja puolueettomuuden
miinakentässä.
Haavikko antaa oman kannanottonsa liittoutumattomuuskeskusteluun.
Marskin 75-syntymäpäivillä Hitler antaa Suomelle niin sanotun
turvavajeen: ”Suomi ei jää enää koskaan yksin.” (HP)