Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Porvari aatelismiehenä

ARJA-ANNELI TUOMINEN – Kansan Uutiset – 19.3.2002


Kaupunginteatterin Porvari aatelismiehenä
on verevä vauhdikas farssi

Helsingin Kaupunginteatteri: Suuri näyttämö: Moliére: Porvari aatelismiehenä. Suom.: Arto af Hällström. Ohjaus: Arto af Hällström. Lavastus: Metti Nordin. Puvut: Sari Salmela. Musiikki: Toni Edelman. Koreorafia: Javier Torres. Rooleissa: Martti Suosalo, Heidi Herala, Vappu Nalbantoglu, Carl-Kristian Rundman, Jonna Järnefelt, Jari Pehkonen, Miina Turunen, Pekka Huotari, Jyrki Kovaleff, Jyrki Nousiainen, Kristo Salminen, Jouko Klemettilä, Joose Ylianttila, Jukka Juolahti, Sami Hiltunen. Tanssijoita. Orkesteri: Mari Kätkä, Ilari Hämäläinen, Pekka Nylund, Hannu Saarinen, Markus Helander, Kaisu Kurki.
Helsingin Kaupunginteatterissa Moliéren Porvari aatelismiehenä on tehty räkäiseksi farssiksi. Räkäisenä farssina se on tyylipuhdas työ.

 Tietenkin Porvari aatelismiehenä-näytelmän olisi voinut tehdä satiiriksikin. Olisi voinut irvailla mm. julkkispalvonnalle, tekotaiteellisuudelle, it-miljonäärien liehittelylle… Niin nyt ei tehty, Arto af Hällströmin ohjauksessa tehtiin farssi, ja hömelöimpään mahdolliseen tyylilajiin.
 Porvarissa näytellään erinomaisesti, jokainen on sisäistänyt farssin vaatimukset. Tosin Martti Suosalo porvari Jourdainina on jo tärinätyhmä farssiinkin. Jyrki Kovaleff, Jyrki Nousianen ja Jouko Klemettilä porvarin rahantuntevina opettajina ovat herkkupaloja. Heidi Herala on tapansa mukaan räiskyvä, tällä kertaa rouva Jourdanina.

 Jari Pehkonen on oivallinen ylihienosti puhuva aatelismies, ja näköjään pian äidiksi tuleva  Jonna Järnefelt hehkeä nirppanokka-markiisitar.
Alkuasteen
musikaali
Porvari aatelismiehenä on musikaali 1600-luvun tyyliin. Moliére halusi näytelmiinsä paljon musiikkia ja tanssia pitääkseen hoviväen hereillä kuninkaan teatterissa, ja Porvarissa musiikkia ja tanssia on enemmän kuin Moliérillä yleensä.

 Toni Edelmann on tehnyt musiikin tämä päivän Porvariin, ja se sopii erinomaisesti näytelmän luonteeseen. Muusikot ovat osa tarinaa, samoin tanssijat.

 Tanssinumerot Porvarissa ovat ylitsepursuavia. Turkkilaistanssi on kaukana hyvästä mausta, mutta käsittääkseni räkäisessä farssissa hyvä maku heitetään yli laidan. Farssissa liioitellaan ja revitellään.
 Porvari aatelismiehenä kirjoitettiin 1670 kuningas Ludvig XIV:n toiveesta (käskystä). Tarkoitus oli ivata turkkilaisia, koska Turkin sulttaanin lähettiläs ei Ludvigin mielestä arvostanut tarpeeksi hänen loistavaa hoviaan.

 Moliére teki näytelmässään turkkilaiset naurettaviksi ja takuulla polki ns. hyvää makua omana aikanaan.
Koko esitys
perustuu liioitteluun
Turkkilaisten halveeraaminen sai varmasti Aurinkokuninkaan aplodit, mutta muuten näytelmä ei hovia miellyttänyt. Aateliset kokivat kunniaansa loukatun herra Jourdainin hahmossa. Näytelmän toisella esityskerralla Ludvig XIV huomasi, että jos tarina pilkkaakin aatelisia, niin hän itse jää ulkopuolelle, ja antoi kehuja. Sen jälkeen hovikaan ei uskaltanut paheksua Porvaria aatelismiehenä. ja kun tavallinen kansa päästettiin kuninkaan teatteriin, se piti esityksestä aivan valtavasti.

 Minusta myös Kaupunginteatterin Porvari aatelismiehenä on vauhdikas, riehakas ja viihdyttävä esitys. Ensi-illassa yleisöllä oli hauskaa (paitsi Helsingin Sanomien arvostelijalla).

 Lavastus ja ennen kaikkea puvut ovat ylilyöviä, mutta kun koko esityksen ilme on liioittelu, ne kuuluvat asiaan.

 Turkkilaistanssi on kyllä liian pitkä, samoin loppukohtauksen tanssi. On totisesti torttua tortun päällä.

 Mutta muuten; Porvari aatelismiehenä toimii omassa tyylitellyssä  maailmassaan hyvin.