Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Miss Saigon

Juha-Pekka Tukiainen – Ilta-Sanomat – 27.2.2004

Suurenmoinen Saigon

Jos Miss Saigonin ensi-ilta ei ollut Suomen
teatterihistorian korkeatasoisin musikaaliesitys, niin ei se voi kovin kauas
kärjestä jäädä. Ohjaaja Georg Malviuksen ja kapellimestari
Nick Daviesin johtamat esiintyjät hyökkäsivät Vietnamin sotaan
yhtenä rintamana kuin Sandelsin rykmentti Koljonvirralla.

   Teoksessa on kaksi miehitystä, mutta
ainakin arvosteluesityksen ryhmä esiintyi tulenpalavassa hurmiossa ja silti
kansainvälisellä ammattitaidolla.

   Illan suurenmoisin anti oli koko
produktion tasaisuus, mutta toki tarinassa on myös Sven Dufva – uhrautuva
jättiläinen, joka yksin rynnistää joukon edessä. Tällä kertaa jättiläinen oli
Sanna Majuri, joka tulkitsi Kimin roolin sankarillisella
tavalla.

   Tosin on myönnettävä, että vertaus
ontuu. Luoti osuu Majurinkin tapauksessa urhoolliseen rintaan, mutta pää on
muuta kuin tylsä. Näennäisesti hän repii sielunsa ja äänensä riekaleiksi
näyttämölle, mutta pinnan alla kajastaa tarkasti harkittu hallinta.

   Majurin takana tulikin sitten
luotisuora rivistö.

   Puntti Valtonen avasi
traagisen näköalan sutenöörin kohtaloon kertoessaan lapsuusmuistoja oman äidin
huorauksesta. Miespääosan laulanut Koit Toome tarjosi
ravisuttavan tunneskaalan rakastumisesta syyllisyyteen. Sotakaveri Johnin roolin
tehnyt Lauri Liiv ei jäänyt jälkeen tulkitessaan
amerikkalaisten ristiriitoja sotimisen ja auttamisen välillä.

   Maria Ylipää,
Gary Revel jr. ja Laura Taimisto olivat
periaatteessa sivurooleissa, mutta jokaisen laulunumerot olivat kuin itsenäisiä
taideteoksia. Eikä pidä unohtaa lapsinäyttelijä Robin
Haapavaaraa
, joka sai yleisön lääpälleen avaamatta
suutaan.

   Miss Saigon on hieno teos ja Helsingin
Kaupunginteatterin sandelsilainen ensemble tekee sille oikeutta. Kyseessä
ei ole enää viihde, vaan suuri draama.

   Yleisömenestys on taattu jo nyt, sillä
kevään 54 näytöksen paikasta on myyty jo lähes 90 prosenttia.