Arvio: Miss Saigon

Varma merkkituote maailmalta

Sanna Majuri ja Koit Toome Miss Saigonin tunnelmissa.

TEATTERI

Helsingin kaupunginteatteri on saanut ensi-iltaan kansainvälisesti tunnetun merkkituotteen, suurmusikaalin Miss Saigon. Produktio on laadukas ja "aidon" näköinen, kuten tällaiset tiukan laadunvalvonnan alla lisenssillä tuotetut musikaalituotteet ovat.

Säveltäjä Claude-Michel Schönberg ja libretosta vastaava Alan Boublil ovat yhteistyössä tuottaja Cameron Macintoshin kanssa luoneet Miss Saigonin ohella myös toisen menestysmusikaalin, Les Misérablesin.

Miss Saigon, jonka tarina on tuttu myös Puccinin Madame Butterfly -oopperasta, on läpisävelletty teos. Se on traaginen, kuten ooppera ja toisaalta kepeitä laulu- ja tanssikohtauksia sisältävä perinteinen amerikkalainen musikaali.

Kyse on Vietnamin sodan jaloissa tapahtuvasta jenkkisotilaan ja vietnamilaisen prostituoidun ”rakkaustarinasta”. Ainakin kyse on ihmisten paosta todellisuudesta, joka on heille liian ahdistava. Kulttuurien ja realiteettien törmäyksestä syntyy inhimillinen tragedia.

Helsingin kaupunginteatterin Miss Saigonin ensemble on ammattitaitoinen ja osaava. Tanssijoista ja laulajista sekä näyttelijöistäkin eri puolilta Suomea ja Viroa kerätty joukko laulaa puhtaasti, vahvasti, vaikuttavasti. Ensemble myös tanssii hyvin aika tavanomaisia musikaalinumeroita, mukastrippauksella terästettynä.

Läpisävellettyä teosta hallitsee, vie ja myös kahlitsee musiikki. Ennemminkin kuin näyttelijäntyöstä voisi puhua sujuvasta näyttämötoiminnasta ja eriasteisesta eläytymisestä laulutulkintoihin. Puntti Valtosen esittämä Insinööri, seksiklubin isäntä, nousee esiin paitsi produktion koomisena vastavoimana, myös siksi, koska Valtosen roolityössä laulu on alisteista näyttämötyölle.

Vahvoja laulajia

Sanna Majuri, joka valmistuu keväällä teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi, laulaa hyvin. Kautta linjan Miss Saigonin laulut ovat vaativia – paitsi rytmisesti vaihtelevia, ne myös kysyvät esittäjältään laajaa äänialaa. Näin on perusteltavissa se, että keskeisissä rooleissa on ennen muuta laulajia. Mutta onneksi myös upeasti laulavia näyttelijöitä löytyy. Maria Ylipään esittämä amerikkalainen vaimo Ellen on esityksen helmi. Ylipään vahva dramaattinen laulu ja läsnäolo kirvoittivat yleisöstä spontaanit aplodit.

Virolaisen laulutähden Koit Toomen esittämä Chris ei yllä laulutaidoistaan huolimatta näyttämöolemisessaan näyttelijöiden sarjaan, vaikka hänen hämmennyksensä naisten pyörityksessä onkin kovin vilpitöntä.

Keskeisissä rooleissa on kaksi miehitystä. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten esitys muuttuu, kun roolien miehitys vaihtelee – joukossa on lahjakkaita laulunopiskelijoita, laulunopettajia ja siis myös muutama näyttelijä. Toki kaikilla on musiikkiteatterikokemusta mutta silti – vahvuusalueet ovat erilaisia.

Äänet sopusoinnussa

Englantilaisen kapellimestari Nick Daviesin johtama teatteriorkesteri soittaa nautittavasti. Miss Saigonin musiikki on tyypillistä, ylikansallisesti ymmärrettävää ja melodista musikaalimusiikkia. Helsingin kaupunginteatterissa myös äänitekniikka pelaa ja laulut kuuluvat.

Teksti jää usein epäselväksi, mutta syy ei ole teknisessä toteutuksessa, vaan ehkäpä esiintyjien taidoissa ja suomennoksessakin. Kristiina Drews ja Jukka Virtanen ovat suomentaneet musikaalin puheenkaltaiseksi, alatyyliseksi, karkeaksikin – varmasti realistista puhetta huorien ja sotilaiden elämänpiirissä, mutta fiktiossa ja musikaaliviitekehyksessä ei muutoinkaan olla realistisia. Eli v-tyyliä on luvassa.

Ruotsalaisen Georg Malviuksen ohjaus toteuttaa Macintoshin tuotantojen reunaehtoja – näyttämökuvat ovat lähes samoja kuin Miss Saigonin Lontoon versiossa – helikopteria, Cadillacia ja sotilasparaateja myöten.

Jäin miettimään, voidaanko musikaaliin luoda vaikuttavuutta ilman totalitaarisen diktatuurin hyväksi havaitsemia paraatikohtauksia? Musikaalinäyttämöllä liehuvat tuon tuostakin punaiset liput – milloin hakaristein, milloin tähdin koristeltuina. Nämä visuaaliset efektit ja joukkovoimaa huokuvat kuorokohtaukset ovat tunnetusti hullaannuttaneet miljoonia ihmisiä Berliinistä Bangkokiin.

Toki hämmentynyt lapsiesiintyjä on suloinen ja arkistofilmit sotaorvoista pienokaisista koskettavia. Kuitenkin eeppinen kertomus, joka spektaakkelina virtaa katsojan silmien editse, sykähdytti draamana vasta, kun jalkavaimo kohtasi aviovaimon, ihminen ihmisen. Ja katsoja tiesi enemmän kuin fiktion henkilöt.

Salla Aas

Alan Boublil & Claude-Michel Schönberg: Miss Saigon. Suomen ensiesitys Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 26.2.2004. Musiikki: Claude-Michel Schönberg, laulutekstit: Richard Maltby Jnr ja Alan Boublil, suomennos: Kristiina Drews ja Jukka Virtanen, orkesterisovitus: William Davis Brohn, ohjaus: Georg Malvius, kapellimestarit: Nick Davies, Johanna Almark ja Henrik Wikström, koreografia: Juri Nael, lavastus: Ellen Cairns, puvut: Sari Salmela, valosuunnittelu: Juha Westman, äänisuunnittelu: Eradj Nazimov ja Jyrki Sandell, lauluvalmentaja: Irina Milan, rooleissa mm. Sanna Majuri, Koit Toome, Lauri Liiv, Maria Ylipää, Puntti Valtonen, Gary Revel, Laura Taimisto, Robin Haapavaara, Susa Saukko, Pauliina Kiuru, Emilia Nyman, Hanna Kaila ja Helena Haaranen.