Arvio: Mestariluokka
MESTARILUOKKA
Jos taiteelle asetetaan tarkat rajat etukäteen, voiko tuloksena olla taidetta lainkaan? Mestariluokka-näytelmän huumori on niin mustaa, että kunnon naurut irtoavat vasta toisessa näytöksessä – kun Stalin (Lasse Pöysti), Ždanov (Martti Suosalo), Prokofjev (Esko Roine) ja Šostakovitš (Asko Sarkola) säveltävät yhdessä neuvostokansalaisille sopivaa musiikkia.
Dawid Pownallin kirjoittamassa ja Kurt Nuotion ohjaamassa näytelmässä neuvostojohtajat ovat kutsuneet kauhistuneet säveltäjät Kremliin saadakseen heidät ymmärtämään, mikä on taiteen tehtävä. Ilahduttaa ihmisiä!
Näytelmä on absurdi ja hauskimmillaankin myös kammottava, kuten oli myös Neuvostoliiton kulttuuripolitiikka. Pöystin Stalin on jotenkin liikuttava kaikessa tomppeliudessaan – vaikka samaan aikaan lavalla säveltäjänerot oksentavat silkasta kauhusta.
Millainen yhteisvoimin sävelletystä kappaleesta sitten tulee? Jotakin kuvaa se, että yleisön ulvoessa naurusta Stalin itse itkee harmista lavalla.