Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Aikuisten joulukalenteri

Virpi Yli-Villamo – Elämä on ihanaa -blogi – 28.11.2017

Teatterissa: Aikuisten joulukalenteri

 

Se on sellainen juttu, että nyt on tullut kurkattua joulukalenteriin jo ennen joulukuuta. Yleensä ikinä en moiseen vallattomuuteen sorru, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Helsingin Kaupunginteatterissa pyörii Aikuisten joulukalenteri, ja koska olen lapsenmielinen aikuinen, halusin esityksen ehdottomasti nähdä.

Joulu ja sitä edeltävä aika on monelle stressiä aiheuttavaa aikaa. Odotukset ovat korkealla, mutta kuinka kaiken ehtii ja pystyy hoitamaan. Ei hyvä. Onneksi on kuitenkin olemassa jouluterapeutti Leo-Matti Kurkiainen (Jyrki Karttunen). Mies, joka positiivisella asenteella ja rautaisella ammattitaidolla hoitaa kaiken maailman joulutraumat ja stressit terapeuttisin keinoin unholaan. Kurkiaisen assistenttina toimii sädehtivä Joulun Taika (Emilia Nyman).

Ketkä sitten kaipaavat eniten Kurkiaisen istuntoja? Minä ja muu yleisö. Kyllä, mutta vielä enemmän terapian tarpeessa ovat Pähkinänsärkijä (Jyrki Kasper), Lucia-neito (Heidi Naakka), Joulutonttu (Mikko Paloniemi), Joulukuusi (Tiina Peltonen), Mänkki, Tiernapoikien tähdenpyörittäjä (Katri Soini), Jouluenkeli (Leenamari Unho) sekä Joulupukki (Mikko Vihma). Kurkiaisen terapiassa availlaan joulukalenterin luukkuja ja pureudutaan yksitellen jokaisen ongelmaan. Ongelmavyyhtien ratkonnan ohessa yleisöä aktivoidaan myös. Yleisön edustajat saattavat joutua tai päästä näyttämölle tanssimaan. Välillä yleisö saa vastailla kysymyksiin ja heitellä pehmoleluja näyttämölle. Interaktivoidaan myös siten, että kun Kurkiainen huudahtaa ”Yes”, yleisö reagoi huutamalla ”Bravo, buu, shut up, never”. Aikuisten joulukalenterissa voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa.

Jyrki Karttunen on mainio tapaus jouluterapeutin puvussa. Terapeutti, joka on imelääkin imelämpi, mutta tarvittaessa myös vaativa ja tiukka. Emilia Nymanin lauluääni hätkähdytti. Nainen laulaa upeasti, mutta paras osuus oli ehdottomasti se, kun Joulun Taika eli Emilia Nyman kiertää pyörivää näyttämöä ja itkeä vollottaa Ave Mariaa. Uskomatonta heittäytymistä. Heidi Naakan roolihahmon Lucia-neidon muuntautuminen alkuperäiseksi italialaiseksi Luciaksi oli hätkähdyttävää katsottavaa. Aikamoinen vamppi. Nainen omaa loistavien tanssitaitojen lisäksi mahtavia näyttelijänkykyjä. Entä sitten Jyrki Kasper, joka hermostuu ajatuksesta, että pitäisi imuroida. Olikohan joku kuvannut minua salaa, kun aletaan puhua imuroinnista?

Aikuisten joulukalenterin alkuperäiskonsepti ja -koreografia ovat Jyrki Karttusen käsialaa. Karttusen koreografiset taidot tulevatkin hyvin esiin esityksessä, jossa pääpaino on tanssimisessa ja liikkeessä ylipäätään. Täytyy myöntää, että fanitan Karttusta. Ihan jo sen takia, että pääsin seuraamaan Jeminan paluuta hyvin läheltä, mutta myös sen takia, että Karttunen osaa hommansa. Karttusella on tietysti tukenaan oiva työryhmä, joka koostuu Helsinki Dance Companyn mahtavista tanssijoista sekä Helsingin Kaupunginteatterin hienoista näyttelijöistä. Työryhmällä on lupa heittää omia ajatuksiaan ilmaan, jolloin esitykseen saadaan luultavasti paremmin moniulotteisuutta.

Oikeasti en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun menin esitystä katsomaan, mutta ihastuin. Sateinen ja musta marraskuun ilta muuttui hetkessä kauniin kimaltavaksi joulupakettien ympäröimäksi maailmaksi. Annoin itselleni luvan heittäytyä mukaan kimaltelevaan maailmaan, vaikka vakavien stressiperäisten asioiden äärellä oltiinkin. Tykkäsin siitä, kuinka pienen näyttämön liikkuvaa katsomoa oli hyödynnetty siten, että osa, ehkä jopa suurin osa, katsojista seurasi esitystä näyttämön sivuilta, jolloin tuli tunne, että oli lähempänä itse esitystä. Pidin myös esityksen puvuista, valaistuksesta sekä musiikista. Eikä se piparitarjoilukaan esityksen loppuminuuteilla pieleen mennyt.

Aikuisten joulukalenteria kannattaa mennä katsomaan, jos pitää tanssiteatterista. Esitystä voi mennä katsomaan myös ihan jo sen vuoksi, että näkee, kuinka huonosti jouluihmeillä menee. Ei ole helppoa heilläkään, jos ei ole aina meillä tavallisilla ihmisilläkään. Esitys ei kuitenkaan sovi lapsille, vaan on ehdottomasti suunnattu aikuisille.