Arvio: Äktenskapsgrejen
Lillanin lämpiö oli tupaten täynnä suomenruotsalaisia kulttuurihenkilöitä, kun Gunilla Hemmingin käsikirjoittama ja Chris af Enehielmin ohjaama uutuusnäytelmä Äktenskapsgrejen sai ensi-iltansa 11.9.2019. Puheensorina kupli iloisesti, tämä porukka tuntee toisensa.
Äktenskapsgrejen kääntyy suomeksi avioliittojutuksi, mutta enemmän kuin avioliitosta, näytelmässä on kyse erisukupolvisten naisten jutuista, mitä maailma heiltä odottaa tai mitä he itse odottavat elämältä. Näytelmässä on viisi henkilöä ja minun mielestäni kolme olisi riittänyt. Olisin jättänyt upeat naiset suvun kesämökkiin keskustelemaan valinnoistaan ja unelmistaan ja miehet olisivat voineet olla vain viittauksia tekstissä. Ja sanon tämän, vaikka toista miesroolia näytteli suosikkini Carl-Kristian Rundman.
Äktenskapsgrejenin kolme naista ovat Irma, Silja ja Ca.
Irma, jota esittää Laila Björkstam, on jonkin sortin kulttuurihenkilö, joka on 1960-luvulla kirjoittanut kohuteoksen naisen seksualisuudesta. Hän viettää eläkepäiviään nuoremman miehen, Joachim Wigeliuksen esittämän Fredin, kanssa. Mies palvoo Irmaa, hoitaa kodin ja maalaa tauluja. Ilmeisesti kauppareissuillaan hoitaa myös muita naisia.
Jonna Järnefeltin esittämä Silja on Irman tytär. Hän on solmukohdassa, sillä aviomies Niklas on löytänyt uuden, nuoremman, ulkomaalaisen ja lähtenyt tämän matkaan. Lapset ovat aikuisia ja he puolestaan ovat lentäneet kaukomaihin. Rahapulassa asuntokin on ollut pakko laittaa vuokralle, joten Silja saapuu kaftaaneineen äidin emännöimälle kesämökille.
Nuoren sukupolven edustajana on Ca, joka ei edes suostu kutsumaan itseään naiseksi. Hän on tupsahtanut Irman ydinperheeseen, sillä Can isä on Fred. Ca yrittää houkutella Irmaa antamaan luvan 60-luvun kohuteoksen uudelleenjulkaisuun, sillä hän kokee sen sanoman puhuttelevan vielä 2010-luvullakin. Cata näyttelee Oksana Lammi.
Äiti ja tytär keskustelevat kiivain sanakääntein molempien elämäntilanteesta ja keskinäisestä suhteestaan. Näissä vuoropuheluissa ei silitellä, vaan syytetään ja arvostellaan. Mitä äiti on tehnyt äitiydessään väärin, mitä tytär on tehnyt avioliitossaan väärin, mitä äiti on nyt tekemässä väärin ja mitä tytär ylipäätänsä tulee tekemään nyt, kun mies eivätkä lapset rajoita päätöksentekoa.
Ca tuo tuulahduksen tuoreesta sukupolvesta, jonka valinnanmahdollisuuksia ei enää mikään rajoita, mutta silti mahdollisuuksia ei tunnu olevan. Tulevaisuus avautuu synkkänä ja hän antaa totuuden torvena perspektiiviä vanhempien naisten keskustelulle.
Tekstiä ja teemoja on runsaasti. Kesämökin pöydällä nostetaan hummerin lisäksi niin paljon asioita, että ainakin minulle katsojana näytelmän punainen lanka hieman katosi. Toisaalta keskustelu oli todella aidon oloista, sillä niinhän se menee, kun esimerkiksi aletaan keskustella sukumökin kohtalosta!
Tekstissä oli oivaltavaa dialogia ja älykästä huumoria. Kerrankin myös minua huvitti humalainen toikkarointi ja vieläkin hymyilyttää, kun muistelen Jonna Järnefeltiä Siljana vertailemassa viininjuonnin ja pilateksen etuja.
Sen sijaan minua jäi pohdituttamaan se, että sekä Silja että Ca turvautuivat purkamaan ahdistustaan fyysisellä väkivallalla.
Naisnäyttelijät olivat kaikki vahvoja ja uskottavia rooleissaan. Ei miehissä mitään vikaa ollut, mutta heidän roolinsa olivat kovin karikatyyrimaisia. Kokonaisuudessaan ihan kiva teatteri-ilta, joka antoi hyvin sytykettä jatkokeskusteluille naisen roolista ja parisuhteista.
”Det gäller att se på varandra med vänlighet”, säger Silja.