Arvio: Äktenskapsgrejen
Kolme vahvaa naista kohtaa mökillä – Lilla Teaternin lavalla nähdään tunteiden räiskintää
Lilla Teaternin näytelmän Äktenskapsgrejen mukana on mahdollista matkata takaisin kesään ja mökille. Näytelmässä eletään elokuuta.
Irma (Laila Björkstam) on pitkäaikaisen miesystävänsä Fredin (Joachim Wigelius) kanssa mökillä. Paikalle saapuu myös Silja (Jonna Järnefelt), Irman tytär, ja Ca (Oksana Lommi), Fredin tytär.
Siljalla on meneillään avioerokriisi. Hän potee tarpeettomuuden tunnetta, kun miehen lisäksi lapset ovat lentäneet kotoa pois ja perheen yhteinen kotikin on pantu vuokralle.
Silja toivoo saavansa lohdutusta äidiltään, mutta äitipä ei sitä hänelle suo. Äidillä itsellään on muuta ajateltavaa. Hän suunnittelee Fredin kanssa häitä ja Espanjaan muuttoa.
Siljan ex-puolisokin (Carl-Kristian Rundman) tulee mökille tämän tästä allekirjoitettavien papereiden kanssa hämmentämään soppaan omaa lusikkaansa.
Tunteet ovat pinnassa
Tunteet ovat jokaisella naisella pinnassa. Jokainen tuntuu haluavan jotakin toiselta: rakkautta, lohdutusta tai huomiota, mutta vuoron perään kukin joutuu pettymään.
Pettymys aiheuttaa itkua ja huutoa, alkoholin käyttöä ja nyrkkeilyraivareita. Jopa hummeria käytetään lyömävälineenä.
Kaikki kolme naista käyttäytyvät aluksi varsin samalla tavalla. Jos heidän ongelmaansa tai pahaan oloonsa ei tule toivottua reaktiota, tukea tai ymmärrystä, he suuttuvat silmittömästi.
Naiset siis vaativat toiselta toivottua reagointia, esimerkiksi rakkautta, mutta eivät itse osaa antaa muille sitä mitä muilta odottavat.
Hyvänä esimerkkinä on adoptio, joka oli tapahtunut Siljan ollessa pikkuvauva. Irma oli joutunut antamaan Siljan adoptoitavaksi yksinhuoltajana ollessaan.
Silja saa tietää asiasta vasta nyt mökillä adoptiopapereiden löydyttyä. Silja oli ollut lyhyen aikaa adoptoituna ennen kuin Irma oli hakenut hänet takaisin itselleen.
Silja saa asiasta kuultuaan raivokohtauksen, johon Irma-äiti vastaa aika kyynisesti.
Rakkautta anova tytär
Tässä näytelmässä näyttelijät saavat todellakin panna parastaan: vahvat tunteet esitetään itkien, raivoten ja huutaen varsin estottomasti.
Enpä ole ennen nähnyt Jonna Järnefeltin kieriskelevän ja konttaavan lavalla itkemässä ja huutamassa. Rooli on vaativa, mutta Jonna suoriutuu siitä rakkautta anovana tyttärenä loistavasti. Riipaiseva on kohtaus, jossa Silja haluaisi halata äitiään, mutta tämä pakenee tytärtään ympäri kesämökkiä juosten.
Laila Björkstam Irma-äitinä esittää itseensä keskittyvää, ikääntynyttä naista, joka ei tahdo nähdä totuutta tulevasta aviomiehestään, eikä ilmeisesti ole ollut kykenevä kantamaan vastuuta omasta lapsestakaan.
Nuorta opiskelijaa Cata näyttelevä Oksana Lommi esittää osuvasti tuskaa isästään eroamisesta potkunyrkkeillen lavalla.