Arvio: Ape army
Ape army – meemisijoittamisen maailmanvalloitusta
Okko Leon teatterinäytelmiä esityksinä ennen eilistä olin kohdannut vain muutamia, nekin liian kauan sitten. Kaikki olivat kirjallisesti aikaansa edellä olevia teoksia: Puuvillakuosi 2013 Työväen Näyttämöpäivillä, Evergreen-orkesteri 2016 Lahden kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterin Pimeä huone 2017. Poikkeuksetta ne kaikki osoittautuivat yhteisöaiheensa sisäisen järjestyksen ja jännityksen analyyseiksi, mutta teatteritulkintoina liiankin vanhanaikaisiksi kertomaan psykologisnäyttelijällisesti asioista olennaisen. Okko Leo oli silloin jo aikaansa edellä – mistä siis teksteihin olisi löytynyt aikalaiset katsojat Leon tasolle?
Okko Leon uutta näytelmää Ape Armya varten yritin perehtyä edes vähän nykyhetkiseen tutkimukseen, kirjaimin osoitettuun sukupolviajatteluun. Selvitin pintapuolisesti, mikä on milleeni ja lisäksi vielä minkälainen maksuväline on virtuaalivaluutta.
Olen itse sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lapsia. Kasvoimme jo täysin erilaisessa maailmassa kuin vanhempani. Omat lapseni taas ovat vuosien 1960-1980 välillä syntyneet ja tekivät niin erilaisia valintoja, että yhteiskunnallisen tutkimuksen kentällä alettiin käyttää koko sukupolvesta omaa isoa kirjainta X (-sukupolvi).
Milleniaali on termi, joka kuvaa ahtaan rajoitetusti vuosien 1981-1996 välillä syntynyttä sukupolvea. Sana milleniaali selittyy vuosituhannen vaihteesta, jolloin suurin osa sukupolveen kuuluvista ehti nuoruusikään – uuden vuosituhannen nuoret Y (-sukupolvi).
– Milleniaalit ovat ensimmäinen internetsukupolvi. He ottivat ensimmäisessä aallossa käyttöön myös sosiaalisen median, jonka vaikutus sukupolven kokemuksien muokkaamisessa on suuri. Netti ja sosiaalinen media muuttivat peruuttamattomasti tiedon välittymisen reittejä pois perinteisistä sanomalehdistä ja koko kansan televisiosta. Vanhemmuuden ja koulujen muutos on yksi tekijöistä, joka tuki yksilökeskeisyyden vahvistumista. Milleniaalisukupolveen kuuluvia asuu jokaisessa Suomen kunnassa, painopiste on maamme asutuskeskuksissa. Alueelliset erot suurentuvat koko ajan. Koronan vaikutus ei riittänyt kääntämään suuntaa. Yhä useammat milleniaalit suunnittelevat elämäänsä ulkomaille. Milleniaalit ovat urbaani sukupolvi, joka synnyttää vielä urbaanimman, mutta kapeamman uuden polven.
– Suuri osa milleniaaleista elää sinkkuna. Kaikkialla länsimaissa, myös Suomessa milleniaalien sukupolvi lykkää perheen perustamista myöhemmäksi. Suomessa on havahduttu syntyvyyslukujen syvään notkahdukseen viime vuosina. Se liittyy nimenomaan milleniaaleihin, jotka ovat nyt vuorostaan lapsiperheiässä, mutta saavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Lapsikysymystä lykätään opintojen ja työelämän tieltä myöhempään ikään ja vapaaehtoinen lapsettomuus on paljon yleisempää kuin edellisillä sukupolvilla. Yksi poikkeus lapsilukumäärässä liittyy maahanmuuttajataustaisiin milleniaaleihin, joiden keskuudessa lasten määrä on keskimäärin selvästi suurempi
-Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat Suomessa milleniaalien keskuudessa selvästi suosituimpia puolueita, ne ovat milleniaalien suosituimpia puolueita myös muualla Euroopassa. Viidennes milleniaaleista niin meillä kuin muualla Euroopassa kannattaa ja osin äänestää Perussuomalaisia ja muita oikeistopopulistisia puolueita.
Virtuaalivaluutalla tarkoitetaan digitaalisia arvonkantajia, jotka eivät ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeeseen laskemia tai takaamia, joita ei välttämättä ole kytketty lailliseksi maksuvälineeksi vahvistettuun valuuttaan ja joilla ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin valuutalla tai rahalla, mutta jotka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät vaihdantavälineenä ja joita voi siirtää, varastoida ja myydä sähköisesti. Tällaista valuuttaa voi sanoa myös meeniosakkeiksi. Esimerkiksi muovituotteita valmistavan Tupperwaren osakkeet ovat päätyneet meemiosakkeiden joukkoon. Talousvaikeuksista kärsineen Tupperwaren kurssi ehti ensin laskea vuoden 2023 alusta yli 80 prosenttia, kunnes yhtiön osakekurssi lähti meemisijoittajien myötävaikutuksella voimakkaaseen nousuun ja kohosi kesäkuun puolestavälistä elokuun 2023 alkuun ulottuneella ajanjaksolla liki 570 prosenttia.
Näillä alkeellisilla ennakkotiedoilla ajattelin pystyväni nauttimaan Okko Leon satiirisen uudenpolven huvin Helsingin Kaupunginteatterin Pasilan kelpomodernilla studio-näyttämöllä 27.9.2023 loppuunmyydyn ensi-illan esityksen kolmensadan muun katsojan kanssa.
Tuomas Rinta-Panttila oli ratkaisut ohjata APE ARMY -teoksen nyt vuonna 2023 riittävän epätodelliseksi, kevyeksi, farssiseksi niin, että siitä saa sekä hullaantua että tympääntyä, sitä ei tarvitse edes käsittää, ymmärtää saati juurta jaksain joka sekunti pureskella. Voi nauttia juuri siltä osin kuin haluaa – suurella ymmärryksellään tai itsensä reilusti tyhmäksi, asiantuntemattomaksi tuntien. Semmoinen teos on ilmaisultaan tämän ajan kevyttä, irrationaalista, sketsistä, viihdyttävää, tekniseltä visio-olemukselta modernia ja sopivalta osaltaan rahamaailmaan liittyvää opettavaista huvia – ja oli sitä paljolti ainakin Helsingin Kaupunginteatterin hurjasti revittelevässä tulkinnassa itselleni.
Ihastuin nyt tehtyyn teatterimuotoon tavalla, jota en ennen ollut kokenut. Tosin hieman vaivaannuin jatkuvasta valotekniikan (juuri korvanpuhdistuksessa käytyäni ja laserleikkauksessa näkökykyni silmälasittomaksi parantaen) levottomuudesta, meluisuudesta, salamannopeasta vaihtuvuudesta, välähdyksellisyydestä. Esityksen tekijöiden ajatus lie ollut viedä katsoja jokailtaisen tv-kuvan tuttuuden lailla asioita kuin sohvaansa samaistumaan. Hallittua ja loogista, tyylikästä näyttämävisualisointia en odottanutkaan.
Okko Leon näyttämökielen ehdottomasti liiallinen tukkumääräinen vittusana sideaineena tuntui kovin teini-ikäisen kielenkäytöltä ja huvittaakin esityksessä yhden ainoan kerran, kun mummoikäinen tahallaan nuorentuakseen jälkipolvensa tasolle kokeilee sitä puheessaan. Sitävastoin itse Leon teksti valtaisalla määrällä kohtauksia, niiden taitavilla rakenteilla antaa tämän päivän pankkiahneutta tilittäessään taitavan sanarönsyisen, vahvan repliikkiperustan koko esityksen asiaa irvailevalle dialogille.
Suurpääomaa edustavan kapitalistikolmikon osuus näytelmässä on pitää tarkoin pankin varmaa voittoa tuova henki ja ehdottomuus kunniassa. Vuokko Hovatta, Jari Pehkonen ja Jouko Klemettilä luovat tämän kolmikon kiinnostavan värikkäästi, varmasti ja petollisen vakuuttavasti koko näytelmän kattavaksi viitetasoksi.
Ape Armyssa kahden työttömän nuoren, Janican ja Oton elämänhaaveet elävät hetkessä. Meemiosakkeita ostettuaan he huomaavat äkkiä sekoittaneensa koko maailmantalouden. Nyt heidän tavoitteensa on hetkessä muuttunut matkata raketilla kuuhun ja sieltä Marsiin. Anna-Sofia Tuomisen alun raikkaan toiveikas Janica ja Olli Riipisen nuoruuden unelmainen sydämen- ja maailmanvalloittaja eivät pian usko enää muun kuin rahan voimaan. Heissä kuihtuu koskettavasti vanhat ihmisläheisyyden tunteet kuten rakastuminen, luottamus ja avoimuus. Tilapäinen taloudellinen menestys tekee hetkessä ihmisistä pelureita, petoja toisilleen – ja menestyksen salakavalissa pauloissa myös heidän lopulta ärhentelevä ja riitaisa yhteiselämänsä tuo koko esitykseen syvyyttä, ihmisunelmien, pörssimaailman ja osakeostamisen savuna katoavaa todellisuutta.
Omana kohokohtanani koin kuitenkin ehdottomasti kaiken rivouden ja mielikuvituksellisen ylipursuvan näyttämökuvaston vaihtuvuuden määrän hetkeksi poistuttua, kun dj-apina heti väliajan jälkeen tulkitsi komean monologin pankkien, erityisesti investointipankkien 2008 aikaansaamasta koko maailman rahan imuroinnista itselleen. Niistä vakavasti ja taidolla tehty opettavainen puhe, muistutus, hätähuuto levollisuudessaan oli yksi tarpeellinen puheenvuoro meille kaikille jo riittävästi huvitusta ensipuolella saaneille asian sisältöä ajatteleville katsojille. Juuri tällainen vakavuus tarvitaan huvinäytelmässä, sellaisella vastakohtaisuudella sanoman voima kohoaa draaman korkeuksiin. Aidot, ainoat esityksen väliaplodit olivat Mikko Virtaselle sekä käsikirjoittajalle ja ohjaajalle ansaitut.
Toinen oivaltava keino on teatterillisesti näyttää rahan liikkeen ja meemiosakekaupan moninaiset tekijät ja kasvot maailmassa – yhden ainoan näyttelijän persoonan sielun syvyyksistä taituroimalla mm. ihmisapina, valkopukuinen hoitaja, turkkilainen somejulkkis, lihanleikkaaja, nykyisen meemikapitalismin tutkimusjohtaja, kani, pankkivirkailija, isoäiti –Vappu Nalbantoglun uskomattoman hämmentävinä karakterisointiluonnostelujen täydellisinä hahmotteluina. Meemit voivat samankaltaisen matkimisen tuloksena muuttua geenien tapaan siirtyessään ihmiseltä toiselle ja sukupolvelta toiselle, ammateista toisille.
Tuntui, että suomalainen teatteri oli löytänyt uutta, nykytason taloudenpidon kritiikkiä ja kaameaa huumoria, jossa rikastuminen ja valta ovat täysin yllättävässä muodossa tulevaisuutemme tekijöitä muuttamassa, yllättämässä, havahduttamassa meidät ja elämämme. Pelkillä pilailuilta ja imitoinneilta vaikuttavilla keinoilla pystymme käymään tasavertaista taistelua kasvotonta talousjärjestelmää vastaan – summasin esityksen saldon.