Arvio: Asmodeus ja 1313 sielua
Demonin sielujenkeräysmatka naurattaa Helsingin kaupunginteatterissa
Vekkuli demoni hurmaa ja vie sieluja ja paljastaa samalla jotain oleellista ihmisistä Juha Hurmeen komediallisessa näytelmässä.
Lyhyen elämän elänyt ja traagisesti itsemurhaan päätynyt lahjakas Runar Schildt saa Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nyt arvoisensa huomion Juha Hurmeen dramatisoinnissa ja ohjauksessa. Asmodeus ja 1313 sielua on yhdistelmä Schildtin novellia Asmodeus och de tretton själarna ensimmäisellä puoliajalla ja Hurmeen käsikirjoitusta Schildtin Asmodeus-aiheen pohjalta toisella puoliajalla.
Demonien kuningas Asmodeus lyö vetoa Helvetin hovimarsalkan kanssa siitä, että hän saa ostettua vuoden 1913 Helsingistä 13 sielua kolmessa päivässä. Pian käy ilmi, että ihmiset ovat niin halujensa ja pakkomielteidensä ohjattavissa, että sielun luovuttamista ei tarvitse kuin pyytää.
Toisella puoliskolla premissi osuukin synkällä tavalla jo lähemmäs. Helsinki on vuonna 2026 jo jäänyt veden alle ja pääkaupunki on siirretty Lahteen, missä hatut ja myssyt taistelevat presidentti Laura Huhtasaaren katseen alla. Viimeisistä lumenrippeistä väsättyä latua valvotaan palkkasotilaiden voimin ja kaikki on myytävänä nimistä lähtien. Nyt nauretaan ihmisten kännykkäriippuvuudelle ja rahan- ja vallanhimolle.
Uuden vedon seurauksena Asmodeuksen pitää tämän kaiken keskeltä tuoda Helvittiin 1300 sielua, mikä tuntuu mahdottomalta. Ihmisen helppouskoisuudella ja jopa typeryydellä ei kuitenkaan ole rajoja.
Juha Hurmeen pettämätön sanankäyttö ja vikkelä huumori hurmaa jälleen. Hän tiivistää tarkkanäköisesti ajankuvan ja poimii esiin ihmisten ja yhteiskunnan naurettavia ja kivuliaita piirteitä. Ei ihme, että teksti keräsi ensi-iltayleisöltä aplodeja kesken esityksen.
Taitavissa käsissä jopa Helvetin rikkijärvestä saa huumoria. Esitys etenee leikitellen oopperasta euroviisuihin ja komedia sekoittuu ihmiskunnan yhteisiin huoliin kahtiajakautumisesta ilmastonmuutokseen.
Duracell-pupun energialla liikkuva Vappu Nalbantoglu on Asmodeuksena ilmeitään ja eleitään myöten aivan lyömätön ja näyttää itsekin nauttivan veikeän hurmaavan demonin roolista. Toisena hyvästä ensemblestä voi nostaa esiin vaikkapa Unto Nuoran, jonka rahannälkäinen juristi on kuin kotonaan Helvetissä.
Piia Komsin ja Ville Herralan musiikki tahdittaa esitystä, ja sopraano Komsin ääni tuo hienoa lisäväriä kohtauksiin.