Arvio: Baskervillen koira
Baskervillen koira – Arena-näyttämöllä tuodaan huumoria klassikkotarinaan
Helsingin kaupunginteatterin versio Sherlock Holmes -klassikosta nostaa huimat sivuosanäyttelijät esiin.
Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinat eivät ole tunnettuja huumoristaan, mutta Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämön versiossa Baskervillen koirasta sitä onneksi löytyy. Tarina itsessään on useimmille niin tuttu, että uusi lähestymistapa on hyvä idea.
Sir Charles Baskerville löytyy mystisesti kuolleena, ja huolena on, että hänen perijäänsä Sir Henry Baskervilleä odottaa sama kohtalo – liittyyhän sukuun legenda hurjasta koirasta, jonka väitetään tappaneen jo Sir Hugo Baskervillen sata vuotta sitten.
Holmes kiinnostuu tapauksesta ja lähettää Watsonin perijän matkaan tarkkailemaan tilannetta. Pian ruumiita tulee kuitenkin lisää, ja juoni tiivistyy. Holmes selvittää toki syyllisen, mutta ehtiikö hän pelastaa Sir Henryä?
Siinä missä Holmes ja Watson ovat kirjoille uskollisesti asiallisen suoraviivaisia, Virtasen, Suonpään ja Sinisalon hulvattomat hahmot naurattavat.
Santeri Kinnunen Sherlock Holmesina ja Eppu Salminen (joka paikkaa Risto Kaskilahtea 24. syyskuuta asti) tohtori Watsonina pitävät yllä tasaista laatua, mutta show’n varastavat tällä kertaa Katariina Kirjavaisen kekseliäs lavastus sekä sivuosanäyttelijät Mikko Virtanen, Sauli Suonpää ja Emilia Sinisalo, jotka huhkivat yhteensä peräti 35 roolia.
Siinä missä Holmes ja Watson ovat kirjoille uskollisesti asiallisen suoraviivaisia, Virtasen, Suonpään ja Sinisalon hulvattomat ja toinen toistaan erikoisemmat hahmot saavat yleisön nauramaan. Myös koko taustajoukko ansaitsee pisteet hurjalla tahdilla tehdyistä rooliasunvaihdoista.
Kaupunginteatterin versio on oikein viihdyttävä päivitys tuttuun tarinaan.