Arvio: Bolla
Bolla, Bolla, Bolla – kolmen upean pääroolin näytelmä
Bollan ensimmäinen näyttämösovitus sai ensi-iltansa 2. syyskuuta 2021 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Tuomas Timosen dramatisoiman näytelmän on ohjannut Milja Sarkola.
Pajtim Statovcin kolmas romaani, Bolla, on vaikuttava kirja rakkaudesta ja sen mahdottomuudesta. Pajtim sai Bollasta Finlandia-palkinnon 2019 ja nyt Bolla on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi (ratkeaa marraskuussa 2021). Bolla on jo ilmestynyt Norjassa ja seuraavina vuorossa ovat ainakin Ruotsi, Saksa, Italia, Hollanti ja Englanti.
Me olemme ylistäneet aiemmissa jutuissamme Pajtim Statovcin kieltä, kuvauskykyä, moniuloitteisuutta ja tarinankerronnan vahvuutta. Pajtimin esikoiskirja Kissani Jugoslavia oli vuonna 2014 tuoreeltaan lukupiirikirjanamme ja sen jälkeen osa lukupiiriläisistä on julistautunut Pajtim-faneiksi.
Bollan ydintarinan voit lukea blogijutustamme, mutta tiivistettynä se kertoo kahden miehen rakkaustarinan, joka on monella tavalla sopimaton. Sen lisäksi, että toinen miehistä on naimisissa naisen kanssa ja juuri tulossa isäksi, on hän albaani ja toinen mies on serbi. Kosovon sota on juuri alkamassa näiden kansanosien välillä. Näytelmässä miesten tarinaa seurataan myös sodanjälkeiseen aikaan.
Kirjasta näytelmäksi
Odotukset Bolla-näytelmää kohtaan olivat kovat. Toisaalta hieman pelotti, sillä kovia odotuksia usein seuraa pettymys. Bollan ensi-illasta oli kulunut jo reilu viikko, kun suuntasimme Martin kanssa kohti Kaupunginteatterin pientä näyttämöä.
Näytelmän ensimmäiset minuutit olin epäileväinen. Muistin niin hyvin kirjan tekstin luoman jännitteen ja mielikuvani albaani Arsimista, naimisissa olevasta kirjallisuuden opiskelijasta ja Milošista, lääketieteen opiskelijasta. Kuinka kirjassa nuorten miesten ensikohtaaminen kahvilassa oli poikkeuksellisen kauniisti kuvattu ja nyt näyttämöllä tilanne eteni varsin suoraviivaisesti. Mutta hyvin pian kirjan teksti häipyi mielestäni ja annoin näytelmän viedä.
Huikea ydinkolmikko
Arsim (Samuli Niittymäki), Miloš (Mikko Kauppila) ja Arsimin vaimo Ajshe (Jessica Grabowsky) tulevat näyttämöllä eläviksi. Olen todella ilahtunut näytelmän Ajshen vahvasta roolista, sillä hän on se, jonka äänen tarinassa halusin erityisesti kuulla ja Jessica Grabowskyn tulkinta on todella vivahteikas ja taitava.
Kun antauduin näytelmän imuun, kokonaisuus toimi mielestäni loistavasti. Pääkolmikon näyttelijäsuoritukset olivat huikeita, niin uskottavaa tekemistä, niin vahvaa ja vaikuttavaa! Luulin, etten ole nähnyt ketään kolmikosta näyttämöllä aiemmin, mutta osoittautui, että Samuli Niittymäki oli ollut myös ihastelemassani Kansallisteatterin Kolmessa sisaressa.
Intiimi ja intensiivinen
”Kaikkein kiinnostavinta Bollassa on mielestäni ihmisen ristiriitaisuuden kuvaus. Se miten sama ihminen voi ahtaissa olosuhteissa olla hyvinkin julma, raaka ja väkivaltainen, mutta silti rakastava ja hellä.” Bollan ohjaaja Milja Sarkola
Pyörivä näyttämö vyörytti silmiemme eteen kohtauksen toisensa jälkeen sellaisella intensiteetillä, että olin pahoillani, kun tuli väliajan aika. Olisin halunnut pysyä kiinni tarinan luomassa tunnetilassa, enkä mennä lämpiöön syömään suklaamuffinsia. Mietin, että tällaista teatteria minä rakastan, teatteria, jossa jokainen sana ja ele on merkityksellistä. Teatteria, joka irrottaa arjesta ja vie näyttämötaiteen keinoin kokemaan toisenlaista, uskottavaa maailmaa.
Toinen puoliaika esitteli uudet tilanteet, uusissa ympäristöissä. Menneistä ei vain pääse irti, bolla on vallalla. Bolla tarkoittaa määritelmällisesti ulkopuolista, näkymätöntä petoa, haamua, käärmeenkaltaista olentoa. Bolla riivaa niin Arsimia kuin Milošiakin, tuska huokuu näyttämöltä, ja se korostuu balkanilaisen kansantarun käänteissä, jota luetaan lapsille sukupolvesta toiseen. Ajshe nousee hiljaisen vaimon roolistaan, hakee ratkaisuja, lopulta näkee oman valonsa.
Katsomon kommentteja
”Kuuntelin kirjan toistamiseen juuri ennen Bollan ennakkonäytöstä. Romaani oli yhtä vahva kokemus kuin ensimmäisellä kerralla ja aukeni hieman lisää, vaikka varmasti kestää vielä uudenkin lukukerran. Näyttämösovitus on kirjalle uskollinen ja pääosin pitäytyy kuvittamaan sitä, onneksi myös tavoittaen tärkeimmän. Romaani on hieno, ja teatteri-ilta oli minulle henkeäsalpaavan upea. Näyttämöllä Bollassa kyntensä pääsevät näyttämään loistavat nuoren polven näyttelijät. Taitavasti muuntautumiskykyinen Otto Rokka ja kokeneet konkarit Ursula Salo ja Jouko Klemettilä ahkeroivat roolinvaihdoissa ja kehystivät keskushenkilöitä onnistuneesti.”
Minna Väisälä, 1.9.2021 ennakkonäytöksen jälkeen
”Bolla oli kolmen nuoren näyttelijän juhlaa. Aivan upeita, täydellisiä suorituksia – vaikuttavaa teatteria! Arsimin ja Milošin suhde lähtee fyysisestä kontaktista, seksistä ja vasta sitten kasvaa rakkauteen. Hyvä valinta käsitellä fyysisyys heti alussa, niin siihen ei tarvinnut palata, vaan voitiin keskittyä enemmän suhteen henkiseen puoleen. Dramaturgi Tuomas Timonen oli onnistunut erinomaisesti tuomaan kirjan ytimen näyttämölle. Minulle tämä oli viiden tähden näytelmä.”
Martti Ranin, 10.9.2021 näytöksen jälkeen
Vahva suositus
Kun ajoimme kotiin Helsingin rautatieaseman ohitse, hämmästelimme perjantai-illan väenpaljoutta. Automme eteen hyppäsi kaksi kolmekymppistä tummaa miestä, vaikka heille paloi punainen liikennevalo. Yhtäkkiä näytelmä oli siinä kadulla: nämä voisivat olla Arsimin poikia tai nuo tuolla, jotka seisoivat aseman ovien edessä ringissä. Mitä sota on heihin jättänyt, miten Bollan kaltainen ulkopuolisuus koskettaa heitä? Missä heidän äitinsä ja isänsä ovat ja miten heidän unelmilleen on käynyt?
Kaikesta yhteiskunnallisesta sanomasta ja tulkinnasta huolimatta, minulle jäi näytelmästä päällimmäiseksi muistoksi se, mitä Miloš näytelmässä sanoo:
”Mietitko koskaan, mitä sinusta ja minusta olisi voinut tulla? Miten onnellisia me olisimme voineet olla, – toisena aikana, toisaalla.”
Jossittelu ei elämässä kannata, mennyt on mennyttä. Ei myöskään kannata jättää mahdollisuutta mennä Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan Bollaa. Uskallan ennustaa, että Pajtim Statovcin kirjasta tulee klassikko, mutta sitä ei kannata ajatella, vaan heittäytyä Milja Sarkolan oleellisen poimivan ohjauksen nautinnolliseen virtaan.