Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: COMEBACK – räpätessä roiskuu

Tommi Saarela – Riffi – 7.2.2019

Comeback – räpätessä roiskuu Arena-näyttämöllä

Näyttävään jäähyväiskeikkaan uransa jo kertaalleen lopettanut räp-stara Biiffi on ilmoittanut suureksi yllätykseksi palaavansa esiintymislavoille ja valmistautuu Olympiastadionilla järjestettävään loppuunmyytyyn paluukonserttiinsa.

Näistä asemista käynnistyy Helsingin kaupunginteatterin kotimaiseen viihdemaailmaan sijoittuva farssiuutuus ”Comeback – räpätessä roiskuu”. Tosin Biiffi (Peter Kanerva) kiirehtii tarkentamaan, ettei kyseessä ole paluu vaan oikeastaan ylösnousemus, sillä hänen täytyy räp-jumalan poikana ”syntyä uudelleen”.

Luksushotellin parvekkeen alla päivystävän fanilauman piirityksessä Biiffin managerilla (Minna Koskela) on mahdoton tehtävä yrittää pitää julkisivu pystyssä ja räppäri keikkakunnossa. Ja eihän se taida onnistua, kun räppitähden kovan roolin takaa kurkkii herkkä siviiliminä – Nakkilan mummon hoivissa kasvanut Pasi – ja paineet sanan kaikissa merkityksissä käyvät liian koviksi.

Hiphop jos mikä tunnetaan ”toksisen maskuliinisuuden” pelikenttänä, mutta maskuliinisuudesta jää tässä farssissa jäljelle pelkkää toksisuutta, koska paluu kymmenientuhansien innokkaiden fanien eteen vetää artistin vatsan vaarallisen löysälle. Huokeaa kakkahuumoria ja kikkelivitsejä on siis luvassa, vaikkei tarina kokonaan niiden varassa lepääkään.

Ohjaajansa Sakari Hokkasen kirjoittama ja Sanna Niemeläisen dramatisoima Comeback on muodoltaan klassinen farssi: tapahtumat rullaavat reaaliajassa, yhdessä huoneessa, jonka ovista mennään ja tullaan, ja identiteetitkin tahtovat vähän sekoittua.

Räppärin mummoa esittävää Eija Vilpasta lukuun ottamatta Comeback on miehitetty näyttelijöillä, joita on nähty harvoin tai ei koskaan ennemmin Helsingin Kaupunginteatterissa.

Biiffin kollegaa räppäri Melaa esittävä Sauli Suonpää on kylläkin päässyt näyttämään lajityyppiin soveltuvaa elastisuuttaan tällä samalla Arena-näyttämöllä aiemmin farssitykityksessä ”Palkkamurhaajan painajainen”, ja saa taas ovista päin pläsiä näyttävän näköisesti. Pari Suonpään keikausta tuntuvat suorastaan uhmaavan painovoimaa.

Ruotsinkielisillä näyttämöillä työskennellyt Peter Kanerva tekee hiki päässä hauskan pääroolin pingottuneena Biiffinä. Pirteä Janna Räsänen on mainio innokkaana pikkolona, joka ei pysty vastustamaan houkutusta näpsiä salakuvia juorulehtiin noloista tilanteista, joita pääsee todistamaan. ”Kumman kaa” -sarjasta tuttu komedienne Minna Koskela riemastuttaa räppärin manageri Taina Kovasena.

Katariina Kirjavaisen lavastaman luksussviitin on valaissut Kari Leppälä, ja äänisuunnittelusta vastaa Joonas Outakoski. joka on myös tehnyt farssissa kuultavat biisit (kuten ”Bodattu mut yksin” ja ”Kaikki chicksit pettää – paitti mutsi”) Hokkasen sanoihin.

Comebackin tarjoama kyyti on sujuvaa sekä liikkeen että verbaliikan saralla. Ja kun käyttövoimana on viihdemaailman nykypäivä, ei yhtymäkohtia ole todellakaan pyritty häivyttämään vaan päinvastoin korostamaan. Vai miltä vaikuttavat Biiffin paluukeikalla fiittaavat artistinimet Maila Koivusieni, Kutri-Helinä tai Santeri Edelweiss – tai lämppäriaktina toimiva räp-duo OMG?

Kevyenriemukas parituntinen tarjoaa nopeaa, terävää veistelyä populaarikulttuurin pintaliidosta ja muista nykyilmiöistä. Pinnan alla väreilee kuitenkin vähän surullinen heijastus ajasta, jossa kaikki yksityinen ja intiimi on kadonnut, koska päätimme tehdä kaikesta yleisesti jaettavaa. Siksi Biiffille ja kumppaneille on tärkeää enää vain julkisivu, ei se mitä takana on. Mitenköhän mahtaa olla meidän muiden laita?

Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 30.1.2019.