Arvio: Ei kertonut katuvansa
Irene, erämaan kuningatar, 5:n naisen roadtrip
Irene, erämaan kuningatar, 5:n naisen roadtrip. Helsingin Kaupunginteatterissa torstaina 9.2.2023 ensi-iltansa saanut Ei Kertonut Katuvansa jatkaa Kaupunginteatterin ohjelmistovalintojen linjaa kertoa tarinoita patriarkaatin ulkopuolelta. Voimaviisikon tarinassa päähenkilöt joutuvat tiukan paikan eteen, jolloin taistelu elämästä ja kuolemasta voi alkaa.
Kirjaimellisesti.
Elämä on siinä mielessä kummallisesti rakentunut, että sattumalla tai kohtalolla on sormet pelissä. Entuudestaan vieraat ihmiset joutuvat yht’äkkiä samaan tilanteeseen ja ainoana mahdollisena keinona elämän jatkumiseen ovat omat jalat.
Tässä tekstissä käyn läpi päällimmäiseksi mieleen jääneet yksityiskohdat ensi-illasta. Tunnelma teatterissa oli lämmin, katsojia oli lähes täysi sali ja lopun aplodit olivat pitkät.
Ei kertonut katuvansa on Tommi Kinnusen romaaniin pohjautuva näyttämöteos, josta ohjaaja Susanna Airaksinen on tehnyt näyttämöversion. Dramaturgina teoksessa on Henna Piirto.
Tarkat esitystiedot löydät tästä: https://hkt.fi/esitykset/ei-kertonut-katuvansa/
Näytelmässä kuultava kieli, eli replikointi, on kaunista ja raikasta. Teksti on kirjoitettu tavalla, joka näyttämölle siirtyessään saa oman soinnin sekä rytmin. Kinnusen tapa kirjoittaa sopii myös näytelmään, sillä sanavalintojen monimuotoisuus pisti korvaan, hyvällä tavalla.
Lavastussuunnittelu on Vilma Mattilan käsialaa. Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö aukeaa laajaksi erämaaksi, sotatantereeksi ja vaikkapa virtaavaksi joeksi, joka pitää ylittää vähäisillä voimilla. Puhuttelevat varjokuvat, jotka suuren valaistun takaseinän ansiosta muistutti välillä maalausta, kuvasivat viisikon mielenmaisemaa osuvasti.
Pyrotehosteet ovat Markku Ahosen kädenjälkeä ja hänelle suuri kiitos näyttävistä tempuista, joita esityksessä nähdään. Vähän jännitti, että mitä sieltä eturivin edestä oikein löytyykään…
Naamioinnin suunnittelusta vastaava Milja Mensonen on loihtinut tiimeineen esiintyjille hienot peruukit, jotka alussa saavat aivan uuden muodon. Hienosti myös näyttelijät on opetettu pinnien käsittelyyn huomaamattomasti samalla, kun hiuksia ajetaan koneella pois. Itse istuin aivan näyttelijöiden edessä ja pääsin seuramaan toimintaa todella läheltä.
Irene, erämaan kuningatar eli Ei kertonut katuvansa -näytelmä vie katsojat mukanaan matkalle, jossa henkilöiden menneisyyttä avataan vain himpun verran
Kun romaanista dramatisoidaan näyttämöversio, on riskinä se, että miten pitkän tekstin muokkaaminen onnistuu siten, että hahmojen elämää valotetaan katsojalle riittävästi.
Ei kertonut katuvansa kulkee niillä rajoilla, että kerrottiinko naisista liian vähän. Viiden päähenkilön tarinoiden kuljettaminen teatterin näyttämöllä samaistuttavasti on haaste, jossa jotkin hahmot jäävät etäiseksi ja vieraiksi. Se tuo myös esitykseen tietynlaisen kiireen tunnun, jossa jokaisesta henkilöstä annetaan pintapuolisesti taustatietoja katsojalle, joka eivät kuitenkaan osu sieluun saakka.
Näyttelijät tekevät parhaansa tulkitessaan roolihahmojen elämää mahdollisimman tarkasti. Heidi Herala tekee vaikuttavan roolityön ammattilaisen ottein Irenenä, joka lähtee vihdoin kulkemaan omaa polkuaan ja joutuu teoistaan vastuuseen. Hän hoitaa homman omalla tavallaan…
Ursula Salon esittämä Veera kulkee Irenen vierellä lähes loppuun saakka, kunnes heidän tiet eroavat yhtä kulmikkaasti, kuin aluksi on yhdistyneetkin. Salon roolihahmon muutos esityksen alusta loppuun on voimakas ja selkeä.
Aino Sepon esittämällä Aililla on traaginen kohtalo, mutta hänen roolisuorituksensa osuu jonnekin todella syvälle katsojan sisimpään.
Viisikossa mukana ovat myös Lumi Aunio ja Seidi Haarla. Heidän tarinansa näytelmässä ovat myös kovin traagiset ja tulevaisuus jää heidän osaltaan katsojien mielikuvituksen varaan.
Viisikkoa tukee iso ensemble, joka on mukana monessa eri tehtävässä. Näyttämökuvat vaihtuvat heidän avustuksellaan ja tilanteita vieritetään heidän kauttaan eteenpäin.
Lisähaastetta kaikille tuo moneen suuntaan pyörivä näyttämö, sen monet eri tasot ja lattialuukut. Erityismaininta lattian kimalteesta!
Musiikki toi esitykselle erityisen roadtrip-tunnelman
Esityksen sävellyksestä ja äänisuunnittelusta on vastannut Johanna Puuperä, jonka moniulotteinen äänikuva tuo hienon tunnelman esityksen eteenpäin menon tueksi. Lisäksi kiitos äänenpaineen riittävästä tasosta!
Hetkittäin hennot ja hempeät äänet kulkivat katsojien takaa ja vahvistivat yhteyttä näyttämön toimintaan. Lähes kokoajan näyttämöllä ollutta bändiä johti basson kanssa Eeva Koivusalo, rummuissa Sami Koskela ja kitarassa Vesa Anttila. Heidän läsnäolonsa toi väkevästi mieleen sota-ajan viihdytysjoukot ja rautalanka-soundit toivat näyttelijöiden tekemiseen jotain rosoa ja säröä.