Saavutettavuustyökalut

Turvallisesti teatteriin - katso ohjeistuksemme turvalliseen teatterikäyntiin täältä.
Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Ei kiitos

Virpi Yli-Villamo – Elämä on ihanaa -blogi – 11.2.2018

Teatterissa: Ei kiitos

Keskiviikkona otin suunnan kohti Pasilaa ja Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilaa. Tiedossa oli Ei kiitos -näytelmän ensi-ilta. Näytelmän, joka pohjautuu Anna-Leena Härkösen samannimiseen romaaniin. Romaaniin, josta en ole varma, olenko lukenut vai olenko kenties nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan. Joka tapauksessa illan jälkeen olin varma, että näytelmän tarina oli minulle tuttu entuudestaan.

Heli (Vappu Nalbantoglu) on keski-ikäinen saksan kielen opettaja. Elämässä on periaatteessa kaikki hyvin, mutta ei kuitenkaan. Jotain puuttuu. Helin aviomiehestä Matista (Antti Timonen) on tullut vätysmäinen nahjus, joka viihtyy parhaiten tietokonepelien maailmassa. Missä on suhteen intohimo ja seksi? Heliä haluttaisi. Mattia ei. Helin ystävätär Manna (Leenamari Unho) antaa hyviä ohjeita, mutta kannattaako niitä kuitenkaan toteuttaa. Elämä on kuitenkin sattumien summa. Saksan kielen tunnilla Heli tutustuu 28-vuotiaaseen Jarnoon (Pyry Äikää). Nuori mies vaikuttaa kiinnostavalta, eikä aikaakaan, kun opettajalla ja oppilaalla on kuuma seksisuhde. Heli on saanut ensiapua epätoivoiseen tilanteeseensa, mutta onko kaikki kuitenkaan niin kuin pitäisi?

Olipahan hurja ja kiihkeä esitys. Vappu Nalbantoglu tekee näytelmässä uskomattoman roolityön. Naisen tunteiden kirjo on jotain mieletöntä katsottavaa. Nainen elää tässä ja nyt, ja niin pitäisi elää muidenkin. Aivan mahtavaa. Antti Timonen aviomiehen roolissa on surkuhupaisaa katseltavaa. Itseensä käpertyvä ja ehkä hieman luulosairasta esittävä mies, joka ei huomaa asioiden olevan jollain lailla pielessä. Täydellinen parivaljakko tähän näytelmään.

Leenamari Unholla on näytelmässä monta roolia. En tiedä, kuinka Unho sen tekee, mutta jokainen rooli, on jollain tavoin hauska. Unho menee rooleissaan ikään kuin hieman yli, joka tuo näytelmään juuri sitä pirskahtelevaa järjettömyyttä, jota elämässä täytyy aina olla. Pyry Äikäällä on näytelmässä myös melkoisen suuri rooli. Olen nyt ehkä puolueellinen, koska uskottomuus ei ole koskaan ratkaisu avioliiton ongelmiin, mutta Äikää tekee roolistaan iljettävän. Taitavaa näyttelemistä tämäkin. Nuori mies, joka saa keski-ikäisen naisen suostumaan oikeastaan aivan mihin tahansa. Huh huh. Näytelmässä on mukana myös Aksinja Lommi monella eri roolilla. Ehdottomasti parhaimmat roolit olivat kännykkään kiinni kasvanut perheen tytär Sissi sekä kreikkalainen Jorgos. Jorgoksen muuten tuntevat kaikki, jotka ovat joskus etelänmatkalla käyneet.

Ei kiitos on näytelmä, joka on varmasti arkipäivää useammassa liitossa kuin uskotaankaan. On salasuhteita ja uskottomuutta. Haetaan jännitystä elämään, kun kotona ei mikään enää tunnu miltään. Näytelmä on myös rivo, karski ja raju. Näytelmän dialogit eivät aina ole kaikkein kauneimpia kuunneltavia, mutta niin suoria lainauksia oikeasta elämästä kuin vain voi olla. Helin kipuilu toi mieleen myös naisten vaihdevuodet, vaikka tässä olikin selvästi kyse keski-iän kriisistä ja oman itsensä etsimisestä. Ihmisen elämän mennessä eteenpäin tulee tilanteita, jotka ovat uusia ihmiselle itselleen. Kuinka tällaisista tilanteista voi ylipäätään selviytyä? Oikeastaan elämä on yhtä selviytymistä, ja hankalissa kohdissa olisi saatava tukea sieltä, jossa se lähimpänä on. Helin tapauksessa tietenkin omalta aviomieheltään, mutta jos toinen on samassa tyhjiössä, on yhtälö vaikeampi ratkaista kuin heti ymmärtääkään. Aikamoisia ajatuksia Ei kiitos kirvoittaa.

Mira Kivilä on ohjannut näytelmän, ja onkin saanut palaset sovitettua hienosti kohdilleen. Yksi, josta pidin näytelmässä erityisen paljon, olivat seinälle heijastetut videot. Mahtavaa työtä videosuunnittelusta vastaavalta Toni Haaraselta. Tuomas Lampisen lavastus oli selkeä, mutta erikoinen. Lavastuksessa on selkeitä viittauksia erotiikkaan ja intohimoon, ja se todellakin toimii tässä näytelmässä.

Ei kiitos ei välttämättä ole kaikkein helpoin näytelmä, mutta loistavilla eväillä näytelmä on toteutettu. Näytelmästä löytyy myös komediaa, mutta puhdas komedia se ei mielestäni missään tapauksessa ole. Ei kiitos kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, jos haluaa nähdä näytelmän, jossa tosielämän realiteetit tuodaan näyttämölle.