Arvio: Everstinna
Heidi Herala loistaa ja säkenöi Everstinnassa
Kuten kirjailija Rosa Liksom osuvasti lupasi hetkeä ennen Everstinnan ensi-iltaa, hänen kirjastaan muovattu näytelmä ei tuota pettymystä katsojille.
Alun maaginen Lapin-taika luo intensiteetin, joka kantaa esityksen loppuun asti.
Heidi Heralan everstinna loistaa ja säkenöi, riehuu ja raivoaa mutta lopulta seestyy ja rauhoittuu. Näin täydellisesti sopiva ja onnistunut rooli osuu näyttelijän kohdalle kenties kerran elämässä.
Everstinnan todellisuuteen perustuvat tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen ja jälkeen toisen mailmansodan. Tarinan esikuvana on toiminut kirjailija Annikki Kariniemi ja hänen
avioliittonsa.
Näytelmän keskiössä on paitsi vanhemman upseerin ja nuoren naisen väkivaltainen rakkaustarina, myös mielivalta ja ääriajattelu. Auktoriteettiin uskova intomielinen everstinna löytää totuutensa vasta nujerruttuaan. Lopulta elämä näyttää hänelle myös lempeän puolensa.