Arvio: Fingerpori
Uskollinen ja riemastuttava Fingerpori
Tiedätte varmaan Pertti Jarlan kaksimieliset Fingerpori-sarjakuvat. Itsekin olen lukenut Jarlan sarjakuvia ihan lapsesta saakka. Yrittäessäni petrata näytelmien katsomisen suhteen tänä keväänä pyysin ystävääni, joka pitää myös kyseisistä sarjakuvista, Helsingin Kaupunginteatterin Fingerpori-näytelmään arvellen meidän molempien saavan tarvitsemaamme piristystä.
Luin Helsingin Sanomista, että Petja Lähteen käsikirjoittama Fingerpori-näytelmä on esitetty ensimmäisen kerran Naantalissa jo kaksi vuotta sitten. Tämän innoittamana elokuviin on ilmeisesti tulossa myös Fingerpori-elokuva tämän vuoden lokakuussa! Luulen, että sekin on nähtävä.
Alku ei sujunut meiltä ihan kuin Strömsössä (milloin olisikaan?), sillä Rautatientorilla junamme rupesi ongelmoimaan juuri lähdön hetkellä ja pelkäsimme ettemme ehdi esitykseen. Onneksi juna lähti 10 minuuttia ennen esityksen alkua ja siinä sitten juoksimme kuin viimeistä päivää Studio Pasilaan, jossa olimme tasan kello 19. Kiitos ihanan henkilökunnan, pääsimme näyttämön ovien sulkeuduttua vielä mukaan esitykseen!
Esitys alkaa tilanteesta, jossa Fingerporissa on kaikki hyvin. Sitten Heimo Vesa kutsutaan hätäpalaveriin kaupunginjohtaja Homeliuksen luokse: Fingerpori ollaan aikeissa pakkoliittää Helsinkiin! He päättävät kuvata fingerporilaisista videopäiväkirjan, jolla saadaan vakuutettua pakkoliitoksen mahdottomuudesta.
Olimme ystäväni kanssa molemmat vaikuttuneita siitä, miten hyvin näin ikonisesta sarjakuvasta oli saatu luotua näin hieno ja alkuperäiselle sarjakuvalle uskollinen esitys. Asiaa tietysti auttoi se, että Pertti Jarla itse on ilmeisesti ollut jollain tavalla mukana projektissa. Erityisesti olimme hämmästyneitä, miten uskottavasti HKT:n hahmot oli saatu näyttämään Jarlan sarjakuvahahmolta. Vaikka näyttelijöitä oli vain seitsemän, lavalla pyöri ja vaihtui hahmoja todella tiuhaan tahtiin. Näyttelijät olivat loistavia, erityisesti Heimo Vesaa näytellyt Jari Pehkonen ja mm. Mustanaamiota sekä Jeesusta näytellyt Pekka Huotari olivat suosikkejani.
Myös lavastus oli hyvin toimiva ja monipuolinen: hahmoja astui lavalle niin oikealta, vasemmalta, keskeltä kuin alhaaltakin. Vitsit olivat tuttua Jarlaa, joskin suurimman osan niistä olin lukenut lehdistä. Se ei kuitenkaan haitannut, nauroin niille silti. Olin myös iloinen siitä, miten paljon esitykseen oli saatu mahdutettua ajankohtaisia asioita aina tulevista eduskuntavaaleista lähtien. Olimme ystäväni kanssa molemmat vaikuttuneita, eikä ystäväni ei löytänyt kahden tunnin esityksestä mitään huonoa, ja minun täytyy kompata häntä. Suosittelen esitystä siis erityisesti Fingerporin ystäville, jotka kaipaavat hauskaa iltaa hyvän komedian äärellä!