Arvio: Hiirenloukku
Hiirenloukku viihdyttää sopivasti
Agatha Christien kirjoittama Hiirenloukku on 50-luvun Englannin maaseudulle sijoittuva murhamysteeri, jolle kirjailija itse ei aikanaan povannut kovin pitkää elämää näyttämöllä. Vuonna 1952 ensi-iltaansa valmistunut esitys yllätti kaikki ja vietti vuonna 2022 70-vuotisjuhlaansa. Näytelmää on esitetty yhtäjaksoisesti pidempään kuin yhtäkään toista tekstiä.
Miika Murasen ohjaus on konstailematon ja vie hyvin autenttisen oloisesti 50-lukulaiseen miljööseen myös lavastuksen sekä puvustuksen osalta. Areenan näyttämöllä on hieman ahdasta perienglantilaisen raskaan kalustuksen myötä, mutta oivallisesti sen mutkissa pyörähdellään. Musiikkia käytetään vain paikoin tunnelman luomiseksi ja samoin toimitaan valojen ja varjojen kanssa. Vaikka puhetta on paljon, vauhtia syntyy liki farssimaisesta monissa ovissa ravaamisesta.
Tapahtumat käynnistyvät, kun nuoripari Mollie (Elina Keinonen) ja Giles (Severi Saarinen) on avaamassa perintökartanoonsa täysihoitolaa ja odottaa ensimmäisiä vieraitaan. Kaiken pitäisi olla tarkkaan mietittynä, mutta alkaa rankka lumisade, joka uhkaa tukkia tiet. Kuinka käy vieraiden? Lisäksi radio tiedottaa jatkuvasti lähikaupungissa tapahtuneesta murhasta, jonka tekijää etsitään ja seudun asukkaita kehotetaan olemaan varuillaan. Keinonen ja Saarinen kuljettavat roolejaan tuoreesti läpi näytelmän ja suitsivat väliin jopa villiksi äityvää toimintaa takaisin ruotuunsa.
Kun kaikki vieraat ovat lopulta saapuneet, he huomaavat olevansa lumen saartamina jumissa, eikä ole varmaa, riittääkö edes ruoka. Kaiken kukkuraksi saadaan yksi ruumis lisää, mikä saa kaikki täysihoitolan asukkaat sekä isäntäparin levottomiksi. Etenkin Sauli Suonpään mainiosti esittämä nuori Christopher Wren on hiusmartoaan myöten kauhuissaan ja säntäilee ympäriinsä holtittomana.
Näyttämöllä nähdään myös Risto Kaskilahti ja Santeri Kinnunen, jotka tunnetusti ovat ajoituksen mestareita ja komiikan taitureita. Heidän lisäkseen rooleissa on ilahduttavan monta tuoretta kasvoa.
Yhteen huoneeseen sijoittuva murhamysteeri on täynnä harhaanjohtavia vihjeitä ja toinen toistaan epäilyttävämmiltä tuntuvia henkilöitä. Lopulta poliisikin (Joel Hirvonen) saapuu paikalle. Kuka tahansa joukkiosta voisi olla murhaaja. Syyllinen onnistuu kuitenkin lopulta yllättämään kaikki, niin näyttämöllä kuin katsomossa, mikä on Christien taitavasti juonima tarkoituskin. Esitys on viihdyttävä ja siihen tarkoitukseen vallan erinomainen.