Arvio: Hiljaiset sillat
Hiljaiset sillat saa kyyneleet virtaamaan
Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön Hiljaiset sillat on sykähdyttävän kaunis ja tunteellinen tarina rakkaudesta, jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.
Hiljaiset sillat on monille tuttu tarina Clint Eastwoodin ja Meryl Streepin tähdittämästä elokuvasta vuodesta 1995. Elokuva kuten näytelmäkin perustuu Robert James Wallerin vuonna 1992 ilmestyneeseen romaaniin.
Hiljaiset sillat on tarina rakkaudesta, ei mistä tahansa rakkaudesta vaan ”elämää suuremmasta” rakkaudesta, joka muuttaa kahden ihmisen elämän ja jonka muisto kantaa kuolemankin yli.
Maailmaa kiertävä valokuvaaja Robert Kincaid kohtaa Iowan maaseudulla tietä kysyessään perheenäiti Francesca Johnsonin, jonka perhe eli aviopuoliso ja kaksi teini-ikäistä lasta on sattumalta juuri poissa kotoa muutaman päivän.
Neljässä päivässä Robert ja Francesca kokevat rakkauden, jonka jälkeen mikään ei palaa ennalleen. Kliseet kalpenevat ja maailmankirjallisuuden suuren rakkauden kuvaukset jäävät toiseksi Robertin ja Francescan rakkaustarinalle. Rakkaus syttyy yllättäen, ja kestää elämän loppuun asti, vaikka Robert lähtee pois ja Francesca jää perheensä luo.
Francesca säilyttää salaisuutensa, jonka haluaa jakaa lapsilleen vasta kuolemansa jälkeen. Äitinsä kuoleman jälkeen vanhaa kotitaloaan tyhjentämään tulleet Francescan lapset Caro ja Miki löytävät äitinsä kirjeen, päiväkirjan ja laatikollisen vanhoja valokuvia. Aikuiset lapset elävät äitinsä suuren rakkauden kirjeiden, muistiinpanojen ja kuvien kautta. Francescan ja Robertin rakkauden ja tunteiden syvyys kantaa vuosikymmenten takaa. Francesca teki epäitsekkään valinnan ja päätti jäädä perheensä luokse. Hänen tyttärensä Caro sen sijaan tekee äitinsä rakkaustarinan kuultuaan toisenlaisen valinnan.
Kari Heiskanen Robertina ja Merja Larivaara Francescana tulkitsevat pääparin tunteita vähäeleisen vakuuttavasti. On vaikea kuvitella rooleihin näyttelijöitä, jotka pystyisivät ylittämään Larivaaran ja Heiskasen roolisuoritukset. Myös Elina Hietanen Carona ja Mikko Virtanen Mikinä tekevät loistavaa työtä kinastelevina sisaruksina, joiden ulkokuoren kulisseja äidin salaisuuden paljastaminen murtaa pala palalta.
Aitous ja paljas haavoittuva ihmisyys ovatkin näytelmän keskeisiä teemoja. Hiljaiset sillat huutaa hiljaa: uskallatko elää, uskallatko rakastaa, mikä elämässä on tärkeää? Mitä juuri sinä haluat elämältäsi ja mitä olet valmis sen eteen uhraamaan?
Hiljaiset sillat on puhutteleva ja koskettava esitys, joka sopii jokaiselle, joka on valmis kohtaamaan itsensä, muistonsa ja tunteensa sekä haastamaan itsensä pohtimaan rakkauden merkitystä ja tärkeyttä. Esitykseen kannattaa varata mukaan paketti nenäliinoja.