Arvio: Hinta
Hinta haastaa pohtimaan elämänarvoja
Arthur Millerin 50-vuotias näytelmä Hinta on hätkähdyttävän ajankohtainen. Näytelmä pureutuu elämän peruskysymyksiin; tarpeeseen tulla rakastetuksi ja arvostetuksi.
Helsingin kaupunginteatterin pienen näyttämön kevätkauden avannut Hinta on intensiivinen draama, joka haastaa katsojan pohtimaan tai ainakin peilaamaan oman elämänsä valintoja ja niiden taustalla olevia arvoja.
Näytelmän tapahtumapaikka on unohduksiin painettu huonekaluja täynnä oleva ullakko, joka pitää tyhjentää talon purkutuomion vuoksi. Victor Franz (Santeri Kinnunen) on kutsunut paikalle vanhan tavaran kauppiaan Gregory Solomonin (Esko Salminen) arviomaan ja ostamaan irtaimisto. Paikalla ovat myös Victorin vaimo Esther (Aino Seppo) sekä veli Walter (Eero Aho). Veljekset eivät ole tavanneet toisiaan sen jälkeen kun heidän isänsä 16 vuotta sitten kuoli.
Näytelmä pyörii näennäisesti ullakon vanhojen huonekalujen ympärillä, mutta huonekaluröykkiöiden sekamelska on kuin heijastekuva päähenkilöiden sieluista, joista jokainen on enemmän tai vähemmän sekaisin ja eksyksissä.
Arthur Millerin näytelmä on kestänyt aikaa erinomaisesti. Jos näytelmässä ei puhuttaisi vuosiluvuista kuten vuoden 1929 pörssiromahduksesta voisi tekstin ja tapahtumien kuvitella kuvaavan tätä aikaa.
Santeri Kinnunen tekee tunteensa tukahduttaneena tunnollisena Victorina yhden ehkä parhaimmista rooleistaan. Aino Sepon Esther jää hieman ohueksi mutta Seppo tavoittaa erinomaisesti elämän pettymyksiin alistuneena sopeutuneen alkoholin tuomaan hetken helpotukseen paenneen naisen tuskan ja turhautuneisuuden. Eero Ahon menestynyt, avioeron ja burn outin kokenut Walter häilyy hyvän ja pahan sekä herkän ja kovanvälimaastossa niin aitona, että hahmolle on helppo löytää yhtymäkohtia todellisen elämän henkilöihin. Kinnunen ja Aho tulkitsevat koskettavasti sisarusten välisiä jännitteitä, joissa toiveiden, pettymysten, väärinymmärrysten ja valheiden verkosta tulee lopulta seitti, josta on lähes mahdotonta rimpuilla irti.
Näytelmän kiehtovin hahmo on Esko Salmisen hieman mystiseksi jäävä kauppias Solomon. Elämää nähnyt 89-vuotias juutalaiskauppias on uskaltanut elää itsensä näköistä elämää ja säilyttänyt intohimonsa kaupantekoon. Salminen ottaa lavan haltuunsa suvereenisti ja saa yleisön lähes henkeään pidätellen seuraamaan parin minuutin hiljaista kananmunan kuorintaakin.
Myös näytelmän loppu on yhtä realistinen kuin elämä; usein vain saduissa on onnellinen loppu ja elämässä tyydytään jonkinlaisiin kompromisseihin.
Arthur Millerin näytelmäteksti huutaa repliikkien välillä katsomoon kysymyksiä: millaiset arvot ohjaavat elämäsi valintoja? Oletko tyytyväinen oman elämäsi kompromisseihin? Mikä estää sinua olemasta onnellinen?