Arvio: Huonosti vartioitu tyttö
HDC tarjoaa mainiota hullutteluterapiaa pimenevään syksyyn
Olen aika varma, että koreografi Jyrki Karttunen tiesi tarkalleen, mitä teki toteuttaessaan uusinta teostaan – ja hykerteli mielessään.
Huonosti vartioitu tyttö (La Fille mal gardée) on yksi baletin varhaisimpia säilyneitä klassikoita 1700-luvulta. Alunperin se on komedia maalaistytöstä, jolla on oma rakastettu, mutta joka on luvattu toiselle. Erinäisten hupaisten kommellusten jälkeen loppu on tietenkin onnellinen.
Tähän balettiin perustuva tanssiteos siis varmasti herättäisi hyvin monenlaisten yleisöjen mielenkiinnon, kun toteuttajana on tanssiteatteria ja nykytanssia edustava HDC eli Helsinki Dance Company.
Toisaalta Karttunen on koreografina tunnettu leikkisän lempeästä huumoristaan, yllättävistä ja surrealistisista sisällöistä sekä loppumattoman kekseliäästä liikekielestä.
Ja kyllä, lopputulos on juuri niin hulvattoman absurdi kuin saattaa odottaakin.
Alkuperäisestä tarinasta on säilytetty päähenkilö, maalaistyttö, joka haluaa jotakin muuta kuin mitä hänen varalleen on suunniteltu. Loppu on silkkaa fantasiaa.
Tapahtumapaikkana on Jukka Huitilan suunnittelema ihanan nostalginen 1950-lukulainen maaseutubensa-asema, jota tyttö on joutunut isänsä jälkeen hoitamaan. Syrjäseudulla elämä on yksinäistä, ja sähkötkin reistailevat.
Mutta tällä tytöllä on vahva tahto ja ennen kaikkea mielikuvitusta. Hän haluaa pois, suureen maailmaan ja tähdeksi. Siinä auttavat kuvitelmat erilaisista rooleista ja yksisarvisiksi muuttuneet ympärillä hengailevat miehet, jotka välttämättä eivät haluaisi hänen lähtevän.
Esitys loistaa ja säkenöi ennen kaikkea tyttöä esittävän Heidi Naakan varassa. Naakassa on muuntautumiskykyä, hän uskaltaa revitellä ja heittäytyä ja kaiken lisäksi hän on erinomainen tanssija.
Niin sympaattisia, lutusia ja letkeästi liikkuvia kuin karkkiväriset yksisarviset Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Mikko Paloniemi ja Johannes Purovaara ovatkin, ovat he vain Naakan avustajia. Heidän tehtävänään on nostaa hänet esiin ja korkeuksiin, ihan konkreettisesikin.
Teoksen liikekielessä on lähes kaikkea baletista musiikkivideoihin. Se mikä siitä tekee nautittavaa taidon lisäksi, on kaikessa näkyvä hienoinen itseironinen ote. Tehdään tosissaan, mutta nautitaan siitä, eikä oteta hommaa turhan vakavissaan.
Huonosti vartioitu tyttö on mitä loistavin syksyillan piristäjä, eikä se missään tapauksessa tee pilaa alkuperäisteoksesta, sen verran kauaksi tämä hullun hauska esitys on siitä muokkautunut.